Noujoud Ali, Delphine Minoui; Nojoud, 10 vuotta, eronnut

Nojoud, 10 vuotta, eronnut on hätähuuto naisten ja lasten oikeuksien puolesta kaikkialla maailmassa. Se on tositarina jemeniläisestä tytöstä, jonka köyhä perhe lupaa vastoin tämän tahtoa vaimoksi kolmekymppiselle miehelle. Kukaan ei kuuntele Nojoudia, ja niinpä hän joutuu vaimoksi kaukaiseen syntymäkyläänsä, ja hänen perheensä jää kerjäämään pääkaupungin kaduille. Aviomies pahoinpitelee Nojoudia äitinsä hyväksyvän silmän alla. Nojoud ei saa enää käydä koulua eikä leikkiä muiden pihalla olevien lasten kanssa. Vihdoin hän saa kuitenkin taivuteltua mieheltään luvan käydä tapaamassa perhettään. Kaupungissa ollessaan Nojoud marssii eräänä aamuna oikeustalolle pyytämään avioeroa. Nojoudin tarina on koruttomuudessaan koskettava. Tapahtumat kerrotaan fiksun pienen tytön näkökulmasta, mutta kirja avaa lukijalle myös oven jemeniläiseen kulttuuriin. Nojoudin kertojaääni ei kerjää sääliä. Hän ei tuomitse omaa kulttuuriaan tai uskontoaan, vain oman isänsä ja aviomiehensä (ja heidän kaltaistensa miesten) käytöksen.

***

Aina välillä sitä ehtii vierailla toisten lukuihmisten blogeissa, ja bongailla hyviä kirjavinkkejä. Tämä kirja oli sellainen löytö.

Todella järkyttävää luettavaahan tämä oli, kuinkas muuten, kun kyseessä 10 vuotias lapsi, joka naitetaan sadistiselle kolmikymppiselle miehelle. Nojoud oli onneksi todella rohkea, kun uskalsi miehensä luota karata avioeroa vaatimaan. Kirjalla oli näin ollen onnellinen loppu, vaikka Nojoud ilmeisesti edelleen köyhissä oloissa joutuukin elelemään.

Nopealukuinen kirja, plussana värikäs kerronta kulttuurista lapsen silmin.

Jilliane Hoffman; Cupido

"Loistava esikoinen - kirjailijasta saattaa hyvinkin tulla naispuolinen Grisham." - Independent

Kun nuori kaunis Chloe Larson raiskataan ja melkein tapetaan, kukaan ei joudu teosta vastuuseen. Mutta aika ei paranna haavoja. Chloesta tulee kivenkova juristi C. J. Townsend, nainen vailla menneisyyttä. Kaksitoista vuotta myöhemmin Townsend toimii syyttäjänä William Bantlingin jutussa. Miestä epäillään Cupidoksi, sadistiseksi sarjamurhaajaksi, joka riistää sydämen uhriensa rinnasta. Townsend tunnistaa raiskaajansa, ja menneisyyden demonit nousevat kätköistään. Townsend saa tilaisuuden jossa hänen on valittava: tapahtuuko oikeus - vai oikeutettu kosto?

Floridassa asuva Jilliane Hoffman on luonut näyttävän uran lakimaailmassa ennen kirjailijaksi ryhtymistään. Hänen esikoistrillerinsä otettiin vastaan kiihkeän innostuneesti, ja Warner Brothers voitti kisan kirjan elokuva-oikeuksista.

***

Sainpas minäkin tämän paljon kehutun oikeussalitrillerin luettua. Todella mukaansatempaava tarina, kirjailijan kerrontaa saattoi vain ihailla. Pidin siitä syvyydestä, jota Hoffman oli onnistunut päähenkilöihin luomaan, hyytävän uhkaavasta tunnelmasta sekä sopivan kierosta huumorintajusta. Jäin ihmettelemään ainoastaan sitä, miksi en ollut tullut tarttuneeksi kirjaan jo aikaisemmin.

Syksyn aikana luettuja teoksia

Otteita erittäin lyhytsanaisesta lukupäiväkirjastani, joita raapustin vihkoon mm. sairaalassa ollessa.

Birkegaard Mikkel; Libri di Lucan arvoitus
- Tuulen varjoa löyhästi jäljittelevä trilleri, jossa lukeminen onkin vaarallista puuhaa. Alun jännitys herpaantui ainakin minulta melko pian ja tarina tuntui vaativan liikaa mielikuvitusta ollakseen uskottava. Ihan viihdyttävää fantasiaa kuitenkin.

Erlend Loe; Supernaiivi
- Ihanaa hyvänmielen luettavaa. Kirjan päähenkilö tuntui olevan elämässään vähintään yhtä eksyksissä kuin itsekin olen. Teos tarjosi monet naurut ja antoi yksinkertaisen vastauksen elämäntarkoitukseen; rakkaus.

Pauliina Susi; Lukot
- Mahtava psykologinen trilleri ihmissuhteiden kiemuroista. Rakastan Pauliinan kirjoitustyyliä, tämän olisi voinut ahmaista kerralla mikäli silmät olisivat suostuneet yhteistyöhön. Suosittelen!

Alexander McCall Smith; Bostwanan iloiset rouvat
- Taattua Mma Ramotswe -kamaa. Hauskan naiivilla tyylillä viisas kirja.

Nicci French; Pimeyden syli
- Yleensä pidän Frenchin pariskunnan tyylistä, mutta tämä kirja oli tylsä. Kirjan päähenkilö, Adam ällötti alkusivuilta saakka enkä päässyt kertojan pään sisään ollenkaan. Teoksen opetus lienee; älä luota vieraisiin miehiin?? Positiivisinta teoksessa oli sopiva määrä itseironiaa.

Herbjorg Wassmo; Lasi maitoa, kiitos
- Sydäntä särkevä tarina liettualaisesta tytöstä, joka huijataan "tarjoilijan" tehtäviin Norjaan. Päähenkilön kohtalon rinnalla omat murheet saivat oikeat mittasuhteet. Kirja tarjosi todella järkyttävän lukukokemuksen, ja on näin ollen yksi parhaimmista koskaan lukemistani teoksista.

William Styron; Pimeän kuva
- Styron kertoo sairastumisestaan masennukseen. Todella vakavaan sellaiseen. Kirja antoi niin vertaistukea kuin toivoakin, pohjalta on mahdollisuus nousta.