Johan Theorin; Verikallio

 
Kevät on tullut Öölantiin ja vanha merikapteeni Gerlof Davidsson on saanut uusia naapureita. Talven aikana on aution kivilouhimon viereen rakennettu kaksi luksushuvilaa, jotka jättävät varjoonsa vanhat kivityömiesten parakit.

Yhdessä huvilassa asuu Vendela Larsson, jolle Öölanti on lapsuudesta tuttu paikka. Lapsena hän on tutustunut alvarilla tanssiviin keijukaisiin, ja hän toivoo nytkin saavansa niiltä apua. Miehelleen Maxille hän ei tietenkään voi puhua sellaisesta mitään.

Hiljattain eronnut Per Mörner puolestaan on perinyt vanhan parakin mökikseen. Per ja hänen teini-ikäiset lapsensa tulevat Öölantiin viettämään pääsiäistä ja saavat yllättäen vieraakseen Perin isän, Jerryn, jonka Per pelastaa ilmeisesti tahallaan sytytetystä talosta. Jerryllä on pahamaineinen menneisyys, ja tähän asti Per on onnistunut pitämään isänsä poissa lastensa elämästä.

Gerlofia huolestuttaa se, että uudet huvilat on rakennettu peikkojen ja keijukaisten rajaalueelle, jonka merkkinä kulkee verenpunainen viiva kalliossa. Hän tietää, että verirajan yllä on aina leijunut epäonnen aura.

***

Tässä ehkä tämän vuoden odotetuin kirja! Olin aivan täpinöissäni, kun kirjastosta tuli pitkällisen odotuksen jälkeen kirjan saapumisilmoitus. Ja ilokseni sain jälleen todeta, että Theorin ei petä. Ainoa miinuspuoli kirjassa oli se, että reilut 400 sivua luki aivan liian nopeasti ja tarinan jälkeen tuli haikea olo, kun joutui jättämään hyvästit elävän tuntuisille henkilöhahmoille.

Ihastuin kirjailijaan hänen esikoisteoksensa myötä. Kuten takakannessa sanotaan, "Theorinin Öölantiin sijoittuvissa romaaneissa jännitys, jyhkeä luonto ja ihmissuhteiden mutkikkuus takaavat kiehtovan lukuelämyksen". Kirjailijan tyyli on jollain tapaa hienovireistä ja herkkää, vaikka tarina ei kovin kauniista aiheista kerrokaan. Toisaalta upeat luonnonkuvaukset rytmittävät tekstiä, mystinen miljöö taruhahmoineen kokoaa mahtavan paketin yhteen. En usko, että moni kirjailija osaisi kirjoittaa yhtä uskottavasti pelottavista peikoista.

Aivan mahtava teos, suosittelen lämmöllä! Teksisipä mieleni lukea uudelleen herran aiemmat teokset.