Marko Kilpi; Elävien kirjoihin

Finlandia-ehdokkaan romaani poliisin työn järkyttävästä arjesta

Vanhempikonstaapeli Olli Repo saa kumppanikseen kokeneen poliisin, joka käyttää epätavanomaisia metodeja ja toimii liiankin itsenäisesti. Sisäisiltä hankauksilta ei voida välttyä. Kilpi eläytyy myös paatuneen rikollisen nahkoihin. Pike on kulmakunnan huumekaupan kuningatar, joka vankilassa synnyttää pojan. Vapauduttuaan äiti haluaa tavallisen arjen. Hän opettelee kaupassakäyntiä ja päiväkävelyä lastenvaunujen kanssa. Kaikki on kuitenkin vaikeaa. Eikä pojan isää, Lallia, pääse pakoon. Onko mahdollista aloittaa puhtaalta pöydältä, kun menneisyys on tahrattu? 

Marko Kilpi on omintakeisen lähestymistapansa ja eläytymiskykynsä ansiosta poikkeuksellinen rikoskirjailija. Poliisin työn kuvaus ei jää vain näyttämisen tasolle, sillä Kilpi panee lukijansa pohtimaan syviä moraalisia kysymyksiä. Hän nostaa rohkeasti esiin arvoja, joita pidetään itsestäänselvyyksinä, ja tarttuu ilmiöihin, jotka ovat yhteiskuntamme polttavimpia ongelmia. 

***


Tätä kirjaa on lievästi sanottuna odoteltu, teos kun piti julkaista alunperin joskus viime vuoden puolella. Hyvää kannatti odottaa! Ihastuin kirjailijaan Kadotetut -romaanin myötä, ja uusimman pistin varaukseen, heti kun siitä kuulin.

Kilven kirjat ovat omaa luokkaansa. Niissä on melko löyhä juoni, ja pääpaino ihmisissä itsessään. Ihmisyydessä. Tässä seurataan poliisien työtä huumekauppaa vastaan. Päähenkilö Olli saa rinnalleen omalaatuisen Eliaksen ja tapahtumat koskettavat molempia riipivän henkilökohtaisesti. Kirjan parasta antia on kuitenkin Piken tarina. Hänellä on rankka tausta "huumekuningattarena", joka synnyttää vankilassa lapsen, ja pikkuisen myötä päättää pyrkiä sinnikkäästi kohti normaaliutta.

Kilven kerronnassa on harvinaislaatuista hellyyttä ja ymmärrystä, vaikka rankkoja asioita käsitelläänkin. Tämä kirja on todellista laatulukemista, johon soisin jokaisen lukuihmisen tutustuvan.

Lopuksi vielä lainaus takatekstistä (käsitellen Kadotettuja, mutta sopien mainiosti tähänkin kirjaan); "Kilven teos räjäyttää dekkarilajin konventiot, koska huomio ei siinä kohdistu rikoksen selvittämiseen älyllisenä pulmana ja rikollisen takaa-ajoon, vaan rikos otetaan siinä vakavasti psykologisena, humaanis-moraalisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä."