Kate Morton; Paluu Rivertoniin

Paluu Rivertoniin on tenhoava tarina murhasta, rakkaudesta ja salaisuuksista.
Kesällä 1924 Rivertonin kartanossa valmistaudutaan häikäiseviin seurapiirijuhliin ja jännittynyt odotus täyttää tienoon. Tunnelma muuttuu hetkessä, kun taloon tuodaan kammottava uutinen: nuori runoilija Robbie Hunter on riistänyt henkensä kartanon mailla. Tapauksen ainoat silminnäkijät siskokset Hannah ja Emmeline eivät puhu toisilleen enää koskaan.

Talvella 1999 Rivertonin kartanon entinen palvelijatar, nyt 98-vuotias Grace Bradley saa vieraakseen nuoren ohjaajan, joka haluaa tehdä elokuvan Hunterin tapauksesta. Kauan sitten lausutut lupaukset ja huolella piilotetut tunteet heräävät henkiin, kun Grace aloittaa matkan takaisin Rivertoniin. Pystyykö Grace yhä säilyttämään synkän salaisuuden, jota hän on kantanut kymmeniä vuosia?

Paluu Rivertoniin on sykähdyttävä lukuromaani, joka pyyhkäisee lukijan mukaansa 1920-luvun englantilaiseen kartanomaisemaan ja 1990-luvun Lontooseen. Se on tarina rakkaudesta, joka ajaa ihmiset käsittämättömiin
tekoihin; tarina murhasta, valheista ja salaisuuksista. Kieleltään ja tyyliltään ylivertainen romaani on niittänyt suosiota ympäri maailman. Isossa-Britanniassa kirja oli Sunday Timesin bestsellerlistan ykkössijalla ja Yhdysvalloissa se nousi New York Timesin bestsellerlistan kärkeen.

***

Tätä kirjaa on ylistetty vähän joka suunnalla, ja päätin minäkin lukea vaihteeksi kunnon lukuromaanin. Melkoinen järkäle kirja onkin, sivuja yli 600, mutta siitä huolimatta teos on nopealukuinen.

Tarina tempaisi mukaansa alusta asti, mutta jossain vaiheessa hiipi pettymys. Olin odottanut traagista romantiikkaa, mutta koska kirjan puoliväliin asti päähenkilöt ovat lapsia, varsinainen "rakkausosio" seuraa vasta teoksen loppupuolella. En voinut olla vertaamatta kirjaa Setterfieldin Kolmastoista kertomus -romaaniin samantapaisen gootahtavan kartanoaiheen vuoksi, ja Paluu Rivertoniin ei yltänyt minusta samalle tasolle. Mutta. Jossain vaiheessa hullaannuin täysillä tähän kirjaan, tarinaan, tunnelmaan. Loppuen lopuksi romaani on aivan mahtava!

Teoksen loppussa kirjailija mainitsee käyttämiään lähteitä ja suosittelee muutamia saman tapaisia teoksia. Tuli into tutustua niihinkin.