torstaina, heinäkuuta 21, 2011
Leena Lehtolainen; Luonas en ollutkaan
Kun nelikymppinen lääkeainetutkija Riku Rämesuo katoaa uintiretkellään, on niin poliisi kuin hänen vaimonsa Jaana ihmeissään. Onko Riku joutunut onnettomuuden uhriksi vai tappanut itsensä? Onko Rikun tekemillä eläinkokeilla osuutta katoamiseen, onhan hän joutunut muun muassa eläinaktivistien uhkailujen kohteeksi. Vai onko syy Jaanassa, joka on huomannut Rikun lukevan salaa hänen päiväkirjojaan?
Saadakseen selville, mitä tapahtui ja miksi, Jaana ottaa yhteyttä entiseen opiskelutoveriinsa, tunnettuun kirjailijaan, jolle hän tarjoaa materiaaliksi omia ja Rikun päiväkirjoja. Kirjailija kieltäytyy ensin, mutta muuttaa myöhemmin mielensä - syistä, joita hän ei kerro Jaanalle.
Jaanan ja Rikun elämästä alkaa hiljalleen muodostua kirjailijan selvitystyön avulla kokonaiskuva. Eräs tärkeä henkilö on Jaanan serkku, runoilija ja muusikko Henri Hukkasaari. Tietääkö hän katoamisesta enemmän kuin haluaa Jaanalle kertoa?
Mutta ovatko kirjailijan saamat päiväkirjat sittenkään aitoja? Kun Jaana huomaa, että Riku lukee hänen päiväkirjaansa, hän alkaa pitää kahta päiväkirjaa, toista itselleen ja toista Rikun luettavaksi. Voivatko päiväkirjat olla eräänlainen lavastus? Jos niin miksi?
Leena Lehtolaisen kiehtovasti rakennettu ja jännittävästi etenevä monipolvinen romaani Luonas en ollutkaan kysyy monia vaikeita kysymyksiä. Miten paljon toisesta ihmisestä voi ottaa vastuuta? Miten hyvin läheistäkään ihmistä voi tuntea? Voiko läheisiä pettää ja esiintyä aivan toisena kuin oikeasti on?
***
Olipas käynyt onnekas moka! Luulin lukeneeni kaikki Lehtolaisen huippuhyvät romaanit, mutta tämän olin syystä tai toisesta missannut. Virhe korjattu, ja sainpa nauttia pari iltaa kirjailijan kertojan lahjoista.
Lehtolainen loistaa niin jännäri- kuin kaunogenressä. Luonas en ollutkaan -romaani oli täysin erilainen verrattuna Maria Kallio -sarjaan, vaikka kyllä tämäkin teos piti sisällään jännärin aineksia salaperäisen katoamisen puitteissa. Kirja oli kirjoitettu päiväkirjamuotoon, vaikka se ei noudattanutkaan orjallisesti yhtä kaavaa. Ihmissuhteiden monimutkaisuus loi romaaniin vahvan teeman.
Päähenkilöiden taakse oli ainakin minun vaikea asettua, toisaalta ymmärsin molempia aviopuolisoita. En pitänyt erityisesti kummastakaan, joten jännä juttu, että pidin kuitenkin niin kovasti itse kirjasta. Joskus käy näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥