”Monet luulevat, että tärkeintä on murhaajan paljastaminen, vaikka oikeasti on tärkeintä paljastaa kirjailija.”
Bergen, Norja 1528. Kerjäläismunkki on tullut tänne kaukaa, sillä täällä asuu parturi, jolla on kristikunnan parhaat veitset…
Richmond, elokuu 2010. Edgar Allan Poe -museon kuraattori Efrahim Bond löytyy museon pihalta nyljettynä. Ennen kuolemaansa hän ehti hetken iloita keskiaikaisesta aarteestaan. Rikosta tutkiva Felicia Stone ehtii niin ikään onnitella itseään siitä, että jaksoi olla hereillä kirjallisuudentunneilla…
Trondheim, syyskuu 2010. 38-vuotias Gunnerus-kirjaston vahtimestari Jon Vatten tietää, ettei hän saisi juoda alkoholia lainkaan. Niin kuitenkin käy, ja pian kirjaston suurin aarre, keskiaikainen anatomiaa käsittelevä Johanneksen kirja saa seurakseen nyljetyn naisihmisen. Komisario Odd Singsaker olikin jo melkein ehtinyt toipua aivokasvainleikkauksestaan…
***
Olipahan paketti! Minulla kesti pieni ikuisuus kirjan kanssa. Ehkä se kertoo siitä, että teoksesta puuttui varsinainen imu, joka olisi tehnyt romskusta ahmittavan. Tai sitten vika oli minussa. Keskitasolle tarina "kirjallisen mittapuuni" mukaan jäi, mutta omaleimaista asennetta teoksesta ei ainakaan puuttunut.
Kuten jo takakannen tekstit viitettä antavat, teos on maustettu runsaalla itseironialla. Juoni on melko makaaberi, murhan urhit kun on tällä kertaa nyljetty. Elävältä, kuinkas muuten. Toisaalta kirjalla on fiksu kirjallisuutta käsittelevä puolensa, ja varsinkin Edgar Allan Poe -kohdat olivat mielenkiintoista luettavaa.
Tarina polkaistiin käyntiin uhkaavissa tunnelmissa jonka jälkeen mukaan läiskäistiin annos omalaatuista huumoria. Valitettavasti huumori hyytyi jossain vaiheessa ja viimeiset luvut menivätkin synkkyyden puolelle.
Kuten sanottu, minulle kirja jäi keskinkertaiseksi lukuelämykseksi, mutta varmasti tämä oman lukijakuntansa löytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥