Simon Lelic; Laitos

 

Arthur Priesley, työssäkäyvä perheenisä, pidätetään keskellä kirkasta päivää ja viedään salaperäiseen laitokseen Cornin maaseudulle. Käy ilmi, että pidätyksen syy on Priesleyn epäilty homoseksuaalisuus. Julia Priesley saa käsiinsä rakeisen videonauhan miehensä pidätyksestä ja kääntyy toimittaja Tom Clarken puoleen. Clarke onnistuu selvittämään, että pidätetyt miehet on viety valtion erityislaitokseen, koska heidän epäillään kärsivän mystisestä aidsia muistuttavasta sairaudesta, joka iskee vain homoseksuaaleihin, ja siksi heidät täytyy eristää yhteiskunnasta. Tähän päättyvät jäljet pidätettyjen olemassaolosta.

Laitos on lähitulevaisuuden Englantiin sijoittuva kauhistuttava trilleri yhteiskunnasta, jossa pyrkimys turvallisuuteen on kääntynyt vainoharhaiseksi totalitarismiksi ja jossa ihmisoikeudet sivuutetaan terrorilain nojalla. Laitosta on verrattu yhteiskuntakriittisen kirjallisuuden kivijalkaan, George Orwellin teokseen Vuonna 1984.

***

En ole lukenut Lelicin aiempaa teosta, Katkeamispistettä, mutta Laitoksen kuvailu herätti mielenkiintoni. Pieni ihminen vastaan totalitarinen yhteiskunta. Aiheesta riittää taatusti kirjoitettavaa.

Johtuneeko siitä, että olin juuri lukenut hilpeän hulvattoman mielipahakirjan ja sitä ennen aivan mahtavan draamapaksukaisen, kun minuun Laitos ei oikein uponnut. Olihan tässä aineksia vaikka mihin, ja kirjailijan elävän oloisista dialogeista antaisin ehdottomasti plussaa, mutta liiallinen synkkyys vei maun tekstistä. Siis toivoahan teoksessa ei ollut oikein missään vaiheessa, ja niinpä lukija -ainakin minä- jäin vain apaattisena kääntelemään sivuja väistämättömän tuhon edessä. Vai tuliko tuho sittenkään?

Erittäin painostavan tunnelman on Lelic kyllä onnistunut tarinaan luomaan, veikkaisin, että samoilla aineksilla on rakennettu myös edeltäjänsä, jonka suosiolla skippaan.

Laitos on ajatuksia herättävä kirja ja varmasti monelle mieleen.