Otava 2012, 366s.
Vilma jäykistyi paikoilleen. Sydän alkoi takoa. Hän terästi kuuloaan, venytti korvaansa eteiseen saakka. Postiluukusta kuului varmasti läähätystä. Vai kuvitteliko hän vain? Mutta koputuksista ei ainakaan voinut erehtyä. Kuuluivatko ne putkistosta? Keittiössähän kulki seinän takana ristiin rastiin kaikenlaisia johtoja ja röörejä ja...
Outi Pakkanen on oikea kovan linjan dekkarikuningatar. Hän on tuottanut päälle kaksikymmentä jännäriä, joissa on niin pääroolissa, kuin sivuhenkilönäkin vilahdellut freelancer Anna Laine ylipainoisen mäyräkoiransa kanssa. Annan naapurustossa tapahtuu, kun pitää silmänsä auki. Ja tarkkasilmäinen nainen hän onkin, suorastaan utelias, sekä intohimoinen ruuanlaittaja! Lisäksi Pakkaselta on ilmestynyt keittokirja (Porosta parmesaaniin: Anna Laineen keittokirja) ja elämänkertoja. Fiksu ja tuottelias nainen.
Sain uutuuskirjan jo joitain päiviä sitten luettua, mutta postauksen tekemistä olen viivytellyt. Toinen kerros kun jäi minulle hyvin keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. Jotenkin tuntuu, että mahtaako Pakkasella olla ideat lopussa? Luen aina hänen uutuudet, koska pidän arkisesta tunnelmasta, johon jännitys yllättävissäkin muodoissa astuu. Pidän jokaisen teoksen itse päähenkilöstä, Helsingistä (ainakin turvallisen välimatkan päästä katsoen) ja sen sykkivästä, elävästä ja hengittävästä kuvailusta. Rakas pääkaupunkimme oli tässä(kin) teoksessa se mielenkiintoisin "henkilö". Muuten Pakkanen kierrättää vanhoja teemoja.
Anna Laineen oven taakse ilmestyy tapaninpäivän rauhaa rikkomaan taloon vastamuuttanut naapuri. Vilma Saario vaikuttaa olevan psyykkisten harhojen kourissa ja Anna pyytääkin hänet peremmälle. Hysteerisen oloinen Vilma saa puhelinsoiton, jonka nähdessään hän toteaa "hyi helvetti". Lukijalle käy ilmi, että soitto tuli Vilman isältä, johon tyttärellä ei todellakaan kovin lämpöiset välit ole. Miksi ei? Mitä on tapahtunut? Vilman äiti taas on entiseltä ammatiltaan pappi ja nykyään terapeutti. Kuitenkaan omaa tytärtään hän ei ole osannut auttaa... Pian talossa tapahtuu (jälleen) murha, ja Anna pääsee kaivelemaan synkkiä salaisuuksia esiin vielä poliisejakin innokkaammin.
Minulle jäi teoksen jälkeen aika tyhjä olo. Pakkanen heittelee ilmaan arvoituksia, mutta vastaukset jäävät puolitiehen. Oman mielikuvituksen käyttö on toki sallittua mutta vähän enemmän taustoihin pureutumista olisin kaivannut. Toisaalta tällainen on kirjailijan tyyli. Hän kirjoittaa vain otteen cityihmisten elämistä jättäen heidät lopulta "oman onnensa nojaan". Lihomiseen taipuvaa lukijaa saattaa myös pidemmän päälle käydä ärsyttämään Anna Laineen jatkuva herkuttelu ilman, että nainen saa grammaakaan ylimääräistä...
Parasta teoksessa oli lopusta löytävät herkulliset ruokaohjeet.
Ihan kuin olisin joltain toiselta planeetalta, sillä en ole lukenut yhtäkään Outi Pakkasta. Joku tilanne on ilmeisesti aina mennyt ohi. Ei ole riittävästi herättänyt kiinnosta tai sen tielle on tullut vielä jotain kiinnostavampaa.
VastaaPoistaMietin joskus, miksi suomalaisten kirjoittamat dekkarit eivät minuun pure. Etenkin sitä on hyvä miettiä nyt, kun kohta yhden sellaisen aion lukea.
Leena Lehtolaisesta pidin paljon ennen kuin hän keksi luoda Ilverkeron...Voi miten hyvä kirjailija Leena onkaan ja sitten yhtäkkiä tuota outoa, rajua toimintaa ja kaikenmaailman ulkovaltoja ja ties mitä agentteja...
Kaikki kirjat eivät voi olla tähtitaivasta. Minulle muuten Unikoira oli melkein parasta kotimaista jännitystä, mitä olen aikoihin lukenut, vaikka kirja ei olekaan dekkari.
Leena, nolottaa myöntää, että Unikoira oli jo mulla lainassa... Menin sen kanssa sakoille ja lukemattomana jouduin palauttamaan. Kohtahan syksyn must-readit on käyty läpi (tosin jatkuvasti tulee lisää) eli jospa antaisin sitten Hautalalle toisen mahdollisuuden. Hän oli paikallisessa kirjastossa kiertueellakin ja menin senkin tilaisuuden missamaan :/
VastaaPoistaJuu, ei näitä kaikkia ehdi! Pakkanen on aika tasainen, tosin viime aikoina laatu mennyt alaspäin. Minulle ruotsalaiset ovat kaikkien aikojen parhaita dekkaristeja!
Annika, en muista lukeneeni ainoatakaan Outi Pakkasta, melko vähän luen muitakaan dekkareita. Ruotsalaisia kirjailijoita ja joitakin kotimaisia, mm. Lehtolaista ja Reijo Mäen kirjoja olen lukenut. Liikaa jännitystä en kaipaa elämääni, se tekee minut yöllä levottomaksi!
VastaaPoistaOikein hyvää viikon jatkoa sinulle, Annika!<333
Kiitos samoin, Aili-mummo!! ♥
VastaaPoistaMinullakin on nyt menossa aivan muuta - historiallinen perheromaani.
Sama juttu kuin Leenalla, en käsitä miksi en ole lukenut yhtään Pakkasta, vaikka olen aina tiennyt ja tiedostanut hänen kirjansa. Outoa, ehkä ruotsalaiset ovat onnistuneet niin hyvin, että jo lähtökohtaisesti ennakko-oletus suomalaisesta dekkarista on keskinkertainen. Poislukien Joensuun Harjunpäät.
VastaaPoistaKirjanainen, tuo on tosiaan outoa, miksi suomalaiset eivät osaa ruotsalaisten lailla jännitystä kirjoittaa. Onko elämä rajan takana niin paljon hurjempaa...?
VastaaPoistaOlen lukenut Harjunpäätä vain yhden osan, en oikein muista, miksi tarina ei vienyt. Ei kai syynä ihan vain suomalaisuus kuitenkaan ollut. Muistan, että teos oli hyvä ja kerronta muistutti kovasti Mankellia :)
Minua alkoi nyt kyllä kiinnostaa tämä ja ehkä eniten tuon mainitsemasi helsinkikuvauksen takia. Yhtäkään kirjaa en ole käsittääkseni Pakkaselta lukenut, vaikka nimi on hämärästi tuttu.
VastaaPoistaOnko tämä osa jotain sarjaa eli pitääkö näitä lukea järjestyksessä? Voisit tietty googlettaakin, mutta juuri nyt en malta ;)
Ihanaa viikonloppua sinulle <3
Elegia, ei ole sarja, vaikka Anna onkin tavallaan pää- tai sivuhenkilö useimmissa kirjoissa. Ihan vaan otat mikä kiinnostavimmalta vaikuttaa :) Helsinkikuvaukset näissä parasta ovat ja sen myötä citykulttuuri.
VastaaPoistaKuin myös sinulle! ♥ ♥ ♥ Mä olin eilen leikkauksessa ja nyt sinnittelen buranan voimalla...
Voisit tietty googlettaa... No just joo, siis tarkoitin, että voisiN tietty googlettaa eli en täällä komennellut sinua :D :D
VastaaPoistaHyvä tietää, ettei järjestyksellä ole väliä. Olen huono muistamaan järjestyksiä ja sen takia saattaa joskus kirja jäädä kauppaan, kun mietin monesko osa on kyseessä (ärsyttää, että kaikissa ns. kirjasarjoissa ei mainita, että ovat osa jotain sarjaa ja monesko osa: sitä on kaupassa sitten aika hankala arvuutella).
Voi sinua, toivottavasti leikkaus sujui hyvin ja toivut pian <3
Hahhah, itse asiassa luin että voisiN googlettaa :D Voi meitä!
VastaaPoistaEn ymmärrä minäkään, miksi joissain kirjasarjoissa etulehdykästä ei löydy luetteloa, missä järjestyksessä sarja pitäisi lukea. Usein tällaiset kirjat jää mulla hyllyyn.
Kiitos ♥ Sterilisaatiossa kävin ja hyvin on pikkuhaava lähtenyt parantumaan!
Heippa! Sinua odottaa tunnustus blogissani, käy poimimassa :)
VastaaPoistaHanselmiina, voi KIITOS ♥
VastaaPoistaIhana yllätys!