torstaina, marraskuuta 29, 2012
Kaj Korkea-Aho; Tummempaa tuolla puolen
2012 Suom. Laura Beck. Teos & Schidts & Söderströms, 436s.
Mitä se - Raamt - on muuta kuin tumma hahmo ullakolla katonlappeen alla, lähes näkymätön sille joka hehkulampun valossa etsiskelee jotain pahvilaatikoiden ja lehtipinkkojen seasta, varjo jonka silmät voivat välkähtää pimeydessä ja saada niskakarvat nousemaan pystyyn?
Ennen tiivis, nyt vuosien ja elämän erilleen ajama ystävänelikko. Surusta särkynyt Benjamin, joka on juuri menettänyt rakkaansa. Homoseksuaali Christoffer, joka on muuttanut kotikonnuilta jo aikoja sitten Turkuun. Siellä hän työstää lopputyötä merkillisestä kansantarinoihin perustuvasta varjo-olennosta. Änkytyksestä kärsivä Loke. Radio ja tv-työläinen. Uskonsa menettänyt pappi Simon.
Näillä mennään, ja kovaa mennäänkin. Tämä on miesten tarina, hämmästyttävän herkkä ja kauniskin kaikessa rujoudessaan. Kun törmäsin ensimmäisen kerran kirjan kanteen, tiesin tarinan lukevani. Se on yhtä omalaatuinen kuin tämä uniikki teos. Kauhun värittämä, kyllä, mutta enemmän kuitenkin jonkinlainen selviytymistarina. Psykologinen trilleri ystävyksistä, jotka palaavat kotiseudulleen hyvin synkissä merkeissä.
Benjaminin rakas ja Loken sisko Sofie on kuollut auto-onnettomuudessa. Sofie, joka yleensä ajoi pikemminkin ali- kuin ylinopeutta. Muutama päivä Sofien kuoleman jälkeen Benjamin saa valvontakameran näpäyttämän kuvan Sofiesta. Kuinka mautonta lähettää tässä tilanteessa ylinopeussakko! Mutta miehen katse nauliutuu viereiseen penkkiin. Kaiken järjen mukaan Sofien olisi kuulunut olla autossa yksin. Mutta hän ei ollut. Vieressä istui jotain mystistä...
Kirjan alussa pidettävät paikalliset juoksukilpailut saavat nolon käänteen. Ystävärinkiin kuulunut Simon, kansalaisluottamusta nauttiva pastori, jää kiinni aivan älyttömästä huijauksesta. Miksi ihmeessä hän ryhtyi oikomaan? Iltapäivälehdistö kiinnostuu tapauksesta joka uhkaa paisua yli äyräiden.
Ja Christoffer päätyy takaisin kotiin mukanaan keskeneräinen tutkielma ja kihlasormus. Mikä oikein on tuo Raamt, joka näyttäytyi miesten lapsuudessa monillekin kyläläisille raa'an murhan jälkimainingeissa? Mielikuvitusta vai todellinen hirviö?
Henkilökohtainen suosikkini tästä miesporukasta on Loke. Änkyttäminen on kuin jäävuori, jossa ulkomaailmalle näkyvät oireet ovat vain pieni osa ongelmaa. Hänen kamppailussaan sanojen muodostamisen kanssa on aitoa, inhimillistä tragediaa. Radiosta, tv:stä ja musiikkimaailmasta tuttu Kaj Korkea-Aho kirjoittaa aiheesta niin riipivästi, etten voi olla miettimättä onko aihe hänelle henkilökohtainen. Korkea-Ahon kertojanääni on miellyttävä ja vakaa. Siinä on vahva omaleimaisuuden merkki, joka saa lukijan epäilemään onko koskaan lukenut mitään kirjan kaltaista.
Psyykkeen rajamaita kiertävä tarina ei sorru epäuskottavuuksiin. Maagisen realismin keinoin kerrotaan varsin vakuuttava tarina lapsuudenystävistä, joilla on jokaisella oma painolastinsa menneisyydessä. Ettei vain varjo-olentokin liittyisi jotenkin siihen... On tullut hetki kohdata käsittelemätön suru silmästä silmään, murskata se, tai antaa sen murskata sinut.
"Joillekin se on artikkeli aikakauslehdistä. Toisille se on koko elämä." Simon muisteli miten Ingerid nousi uima-altaasta Bergdahlin uimahallissa ja kiiruhti märän laattalattian yli kuin kuolonkalpea kummitus. Hänen käsivartensa olivat kuin luurangon, kasvot kalpeat ja sinertävät. "Ja toisilta se vie hengen."
Teoksen on lukenut ainakin Kirjavinkkien Mikko
Oi! Etsiskelin tätä jo kirjastossa aiemmin mutta oli lainassa. Nyt viimeistään tuli sellainen olo että on ihan pakko lukea.
VastaaPoistaSatu, suosittelen! Olipas aika erilainen lukuelämys.
VastaaPoistaMoi Annika!
VastaaPoistaSopisikohan tuo heikkohermoisille?
Tuntuu mielenkiintoiselta..;))
Annika, miten musta tuntuu, että ei mun juttu...Olen jo jokin aika sitten huomannut, että sitä olet enemmän noir kuin minä;-)
VastaaPoistaJa: Torstai on toivoa täynnä♥
VastaaPoistaAili-mummo, tarina on kaikesta huolimatta toiveikas! Tahti on verkkainen ja pääpaino ihmissuhteissa, mutta on tämä pelottavakin! Pienellä varauksella voin herkkähermoisellekin suositella :)
VastaaPoistaLeena, niinhän mä taidan olla :) Nyt tosin meneillään kirja, joka on aivan tämän vastakohta. Vielä taidan sen Elävänä haudatutkin lukea.
VastaaPoistaTorstai on täynnä viikonlopun toivoa. Voin todella nostaa jalat ylös ja päästää pitkän huokauksen jos/kun olen illasta selvinnyt. Ekaluokkalaisen synttärit, nääs :)
♥
Näin jokin aika sitten Korkea-ahon haastattelun telkkarissa ja se sai minut kiinnostumaan kirjasta ja arviosi perusteella kiinnostuin vielä enemmän. Kiitos!:)
VastaaPoistaSanna, ole hyvä :) Voi harmi, mulla meni ohi tuo haastattelu. Varmasti mielenkiintoinen!
VastaaPoistaTämä kuuluu ehdottomasti myös minun lukulistalleni. En vain tiedä vielä missä välissä... :D Tuntuu siltä, että voisin tykätä :)
VastaaPoistaMorre, sehän se on, että missä välissä :) Mutta tätä ei kyllä kannata jättää väliin, on sen verran loistokasta tekstiä!
VastaaPoistaWau, kuulostaa hyvältä! Olen tuota kantta jossain ohimennen ihastellut, mutta tarinakin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Saattaapa siirtyä luettavien listalleni :)
VastaaPoistaMinulle ihan uusi tuttavuus tämä kirja ja kirjailija. Menee kyllä heti pakko saada -listalle! Kuulostaa ihan minunlaiselta kirjala arviosi perusteella. :)
VastaaPoistaElegia, tämä on jo kirjailijan toinen teos, mutta mulle oli kanssa ihan never-head -nimi ennen kuin ko. teokseen törmäsin. Niin kansi kuin nimi herättivät mielenkiinnon - eikä suotta! Toivottavasti saat kirjan käsiisi pian :)
VastaaPoistaVoi Villasukka, sun kommentti meinasi jäädä huomiotta! Siis lue ihmeessä tämä! Jotenkin sellainen fiilis, että voisi olla sun juttu :)
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistafo1cnzokn
VastaaPoistaFeel free to visit my web site ... electric toothbrush reviews