Kesä ja sankarittaria

Kuka muistaa vielä viime kesän? Itse alan olla niin turtunut tähän iänikuiseen sateeseen, harmauteen, luonnon kuolemanpukuun, että käsite kesä on jo unholaan jäämässä. Niinpä minua ilahdutti saada Leena Lumilta tällainen hauska haaste, jossa otetaan askel taaksepäin, ja muistellaan mennyttä vuodenaikaa valokuvan muodossa. Minä olen sen verran tuore "valokuvaaja" etten tullut kesällä paljon kuvia ottaneeksi. Pistetään syyksi huono kamera. Tässä on pari ihan loppukesästä napattua otosta. Käykää katsomassa Leenan kuvat, jos tahdotte kunnolla fiilistellä. ♥

Samaan syssyyn teen listaihmisenä listan. Listoja on eri blogeissa hurjia määriä eri aiheista.  Hauskutuin eniten Hys äiti lukee nyt -blogin listasta, jossa -luonnollisesti- listataan kirjojen kymmenen sankaritarta.  Top Ten Tuesday vaihtuu nyt vain minulla Top Ten Thursdayksi. Saatanpa ottaa tästä joka torstaisen tavan - jos muistan. Ensi torstaina ainakin lupaan lupaan listata sankari urokset. Tänään on kuitenkin "topakoiden tätien ja kovien ämmien top kymppi" (kuten Tii kiteyttää).

1. Minut tuntevat tietävät, että olen lääpälläni dekkareihin. Joten aloitetaan Jane Rizzolilla. Jane on tuttu poliisi Tess Gerritsenin kirjoista. Hän ei ole peloton pullistelija, vaan ihanan inhimillinen, sinnikäs ja periksiantamaton nainen, joka näyttää pärjäävänsä miesten maailmassa.

2. Lumen syli -teoksen Helmi. Helmin äiti on lapsistaan piittamaton hedonisti, joka ei näe pienen tyttärensä pelkoja. Ja epävarmuustekijöitä tytön elämässä riittää. Helmin paras ystävä kuolee, isää ei ole olemassakaan, opettaja vaihtuu, syntyy "isoveli"... Mutta Helmi on reipas tyttö, ehdottomasti selviytyjäainesta!

3. Noidan ripin Corrag. Nuorella naisella ei mene hyvin. Vaikka Corragia syytetään noituudesta, oma äiti joutuu roviolle ja muuta "kivaa", Corrag ei käperry jonnekin kiven koloon sikiöasennossa (kuten itse ehkä tekisin). Hän ottaa hevosen alleen ja pakenee! Hän rakentaa elämän ei mistään. Hänessä on paljon.

4. Uskottuni -teoksen Annie. Annie edustaa äidinrakkauden ääripäätä. Teos on niin mahtava, että nyt kun se taas palautui mieleeni, en voi kuin suositella!

5.Todennäköinen tarina -teoksen Helena. Karin Alvtegen tekee Helenasta helpostilähestyttävän naisen, joka ei kuitenkaan ole lälly. Helena pyörittää maaseutuhotellia, pohdiskelee elämäänsä ja lopulta ottaa etäisyyttä sinne sunnalle, jonne kuuluukin ottaa. Arkipäivän sankaruutta.

6. Ventovieraan Elizabeth. Millaista on elämä passiivisen miehen rinnalla, joka yllättäen muuttuukin aivan muuksi? Elizabeth ei selviä henkisittä kolhuitta ja joutuukin lopulta pelkäämään henkensä edestä. Periksi hän ei kuitenkaan anna.

7. Lasi maitoa, kiitos -teoksen Dorte. Te tiedätte, jotka olette kirjan lukeneet. Dorte joutuu ihmiskaupan uhriksi ja loppu onkin arvattavissa. Dorte, kaikkien riistettyjen, raiskattujen naisten ikoni.

8. Uhrilahjan Rebecka. Naisjuristi pohjoisesta.

9. SusuPetalin Keskiäkäinen. Tissit roikkuu, naama kaipaa anti-agea, läski on pysyvää... Mutta silti keski-ikäinen nainen on ihana! Omana itsenään!

10. Nyt jo kymppi, vastahan pääsin alkuun... Kun suljen silmäni -romaanin Christine. Joka aamu on herättävä vieressään vieras mies - kuvitelkaa nyt - eikä mitään muistikuvaa menneisyydestä. Joka ilta päivän muistot pyyhkiytyvät mielestä. Ja ei siinä vielä kaikki, tämä aviomieheksi itseään tituleeraava tyyppi vaikuttaa salailevan jotain. Mitä tekee sankarimme? Aloittaa päiväkirjan pitämisen ja selviytyy.

Pintaraapaisu tämä vain oli, koska minunkin kirjahyllyni pullistelee sankarittarista. Ensi viikolla on sitten miesten vuoro!

Ps. Sekä Top Ten -osio, että valokuvahaaste on enemmän kuin suotavaa viedä mennessään :)