The Land of Decoration, suom. Marianna Kurtto ja Otava 2013, 336s.
Huoneessani on maailma. Se on tehty asioista joita kukaan muu ei ole halunnut, ja se on tehty asioista jotka kuuluivat äidilleni ja jotka hän jätti minulle, ja tämän maailman tekeminen on kestänyt suurimman osan elämästäni.
Koska Ian McEwanin Lauantai ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle, päätin lukea tämän paljon blogeissa pyörineen, tänä keväänä julkaistun Ihanan maan. Grace McCleen (Mc-alkuinen sukunimi sentään!) ravisuttavan esikoisteoksen, joka johtaa meidät 10-vuotiaan, yksinäisen Judith-tytön maailmaan. Ihanaan maahan.
Tiukkaa uskonnollista yhteisöä edustaa tällä kertaa jehovan todistajien lahko, tarinan keskushahmona edelleen pieni tyttö ja hänen isänsä. Kuulostaako tutulta? Myönnän olevani vielä Purppuranpunaisen hibiskuksen maailmoissa niin syvällä, etten kykene ravistautumaan irti aiheesta. Mutta siinä missä Adichien kirja tarjosi iloa ja lohtua, jätti Ihana maa minut ahdistukseen. Olin käsittänyt teoksen olevan enemmänkin surullisen suloinen kuin masentava, mutta näin eritavalla me koemme samat tarinat!
Judithin elämässä vastoinkäymiset tuntuivat nimittäin menevän jo liiallisuuksiin. Ei riitä, että äiti on kuollut synnytyksessä ja isä vaikuttaa passiivisen etäiseltä siinä missä tyttö kaipaisi kuuntelijaa. Lohduttajaa. Vanhempaa. Judithia kiusataan myös koulussa niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja Neil-niminen poika on kaikista pahin. Ei riitä sekään, että tyttö joutuisi pelkäämään vain koulussa, kiusaaminen ulottuu pian jo kotiovelle. Ja sitten isästä tulee työpaikkansa lakkorikkuri, silmätikuksi joutuu hänkin, ja isä ajautuu tämän seurauksena aina vain kauemmaksi Judithilta. Jehovien yhteisö pitää toisaalta huolta seurakuntalaisistaan, mutta toisaalta se on lakihenkisyydessään Judithin elämässä pikemmin surua kuin turvaa tuottava asia.
Siinä vaiheessa kun "jumala" ryhtyi puhumaan Judithille, pelkäsin tyttöparan joutuvan psykoosiin. Altistavia tekijöitä todella riitti! Onneksi Judith tunnisti teoksen loppuvaiheessa "jumalan" äänen pikemminkin omakseen, mutta ennen sitä tyttö joutui kantamaan syyllisyyttä aivan turhista asioista. Hänellä nimittäin oli se Ihana maa. Roskista rakennettu valtakunta, jossa Judithilla oli kaikki valta. Mutta ulottuiko valta lopulta myös todelliseen maailmaan?
Onneksi Judith sai myöhemmin uuden opettajan tuekseen, ja pahaenteisenä jatkuva kiusaaminen saavutti ruman huippunsa. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, asioiden saamien uusien käänteiden myötä Judithille ilmaantui saumat olla jälleen lapsi.
Tytön omaperäinen persoona olikin Ihanan maan parasta antia. Grace McCleenin teksti soljui vaivatta eteenpäin Judithin pikkuvanhan äänen kantamana, se oli myös paloiteltu lukijaystävällisiin pätkiin.
Kirja on hieno, omaelämänkerrallinen kasvutarina, jonka sisällössä ei ole mitään vikaa. Itse suhtaudun vain pikkuisen neuroottisesti lakihenkiseen uskonnollisuuteen ja koulukiusaamiseen, en kykene lukemaan niistä ilman kiukkua...
Minulla on joitakin hyviä ajatuksia. Tässä muutama niistä:
1. että maailma on loppumassa
2. että kaikki on oikeastaan melko pientä
3. että minä olen Ihanassa maassa viettämässä täydellistä päivääni
Romaanin ovat lukeneet ainakin
Tuulia
Susa
Katja
Maria
Hanna
Minna
Annami
Mari a
Okei, tämä aihe on nyt tässä. Seuraavaksi jotain pientä ja täydellisen ihanaa.
Minä lainasin tämän juuri kirjastosta, luin nyt vain pääpiirteittäin arvostelusi, mutta palaan asiaan uudestaan kun olen lukenut kirjan. Vaikuttaa kirjalta, joka saa minunkin sappeni kiehumaan.
VastaaPoistaAletheia, kyllä tämä kannattaa lukea, kunhan varautuu verenpaineiden nousuun... :) Oma lapseni on kohta 10v. elin kirjaa hänen näkökannastaan ehkä liikaakin.
PoistaTämä olisi voinut olla todella ahdistava kirja, mutta kuitenkin Ihana maa onnistui mielestäni olemaan koskettava olematta kuitenkaan liian rankka. Uskonnollinen fundamentalismi ja koulukiusaaminen ovat myös minua raivostuttavia aiheita, mutta hyvin niistä oli McCleen onnistunut kirjoittamaan. Minä ainakin jäin odottamaan suurella mielenkiinnolla, josko McCleeniltä ilmestyisi vielä jotakin yhtä kiinnostavaa.
VastaaPoistaJotenkin onnistun missaamaan tuon, että sinun mielestäni tämä oli ahdistava kirja. On kyllä jännä, miten eri tavalla ihmiset kokevat kirjat.
PoistaHyvänen aika! Säkin olet lukenut tämän! Kävin lisäämässä linkin listalle :) Ihan totta, mieltymykset ovat erilaisia, mutta myös elämänkokemukset, joita vasten luettua tekstiä peilaa.
PoistaMulle saattoi vaikuttaa sekin, että oma poikani täyttää pian 9v eli on melkein Judithin ikäinen. Tuntui niin raivostuttavalta, ettei isä huomioinut lastaan sen enempää. Vaikka toisaalta, kävihän lopussa jotain uutta ilmi J.n oivalluksen yhteydessä...
Niin ja jatkossa aion minäkin lukea kirjailijaa lisää :)
PoistaMinuakin ahdisti nuo kiusaamisosiot, mutta pidin siitä, ettei uskonlahkolaisia esitetty vain ja ainoastaan negatiivisessa valossa. Se olisi ollut turhan helppo ratkaisu!
VastaaPoistaTuulia, ihan totta, seurakuntalaisten välillä oli aitoa huolenpitoa. Ja loppuratkaisu sai isänkin näkymään paremmassa valossa.
PoistaMulla on tämä kirja juuri kesken, joten en vielä lue arviotasi. Mutta palaan myöhemmin. Olen kyllä aika vaikuttunut luettuani noin sata sivua.
VastaaPoistaPalaa, Anna! Minäkin haluan lukea, mitä itse olet romaanista mieltä.
PoistaTämä vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta kirjalta. Aluksi en ollut tästä kiinnostunut juuri ollenkaan, ehkä siihen vaikutti juuri tuo fundamentalismi, mutta nyt muiden mielipiteitä lukiessa kiinnostus kirjaa kohtaan on vain koko ajan kasvanut! Kiitos kirjablogien, mulle käy näin nykyään jatkuvasti :D
VastaaPoistaPitääpä laittaa viimeinkin kirja lukulistalle, niin muistan pitää silmät auki kirjastossa tän varalta :)
Laura, mulle kävi just samoin! Ajattelin vielä ensimmäisiä arvioita lukiessani, että varmasti hyvä kirja, mutta ei kuitenkaan minun juttuni. Ja kuin varkain itseltäni laitoin kirjastovarauksen pystyyn :D
PoistaVaikka kirja ahdisti, olen kuitenkin lukukokemukseen tyytyväinen.
Alkoi nyt tämäkin sitten kiinnostaa, vaikka juuri ajattelin että voisin jättää uskontoaiheiset kirjat hetkeksi syrjään. Jostain syystä ihan vahingossa tulee niihin kuitenkin tartuttua, en tajua mikä vaihe tämä nyt on :D
VastaaPoistaTässä kirjassa kiinnostaa koulukiusaaminen (kokemusta minullakin ja siksi varmaan aihe kiinnostaa, vaikka samalla se suututtaa) ja myös ertityisesti Jehovan todistajat, sillä sitäkin taustaa löytyy meidän suvusta. Ei tosin siinä määrin, että se olisi pahemmin minun elämääni vaikuttanut eli kokemukseni lähinnä ovat neutraaleja, jopa hyviä.
Eli taas uusi kirja pinoon, iik! ;-)
Elegia, voi sun pinoja ;)
PoistaKuten tuossa Lauralle kommentoin, meinasin antaa kirjan mennä sivusuun, mutten sitten malttanutkaan. Tämä oli ahdistava juuri siksi, että minuakin on kiusattu koulussa ja nyt kun omat lapset melkein kirjan päähenkilön ikäisiä, pelkään kuollakseni heidän joutuvan samaan helvettiin. Onneksi kuitenkin osaan ehkä eri tavalla "tarkkailla" poikiani kuin omat vanhemmat aikoinaan (kuulostan ihan kamalalta kyylämutsilta :)
Siinä missä ihmistä voi satuttaa fyysisesti ja henkisesti, se onnistuu valitettavasti myös hengellisesti. Tuo viimeksi mainittu on ehkä konsteista julmin, ja siksi se on paljon kirjallisuudessakin esillä. Minä saan itse uskosta voimaa jaksaa, joten onhan se karseaa, kun toisille käy täysin päinvastoin...
Minulla tämä odottaa tuossa lukupinossa. Muutama kirja vielä, ja sitten tämän vuoro ;). Vaikuttaa kyllä niin kiinnostavalta!:)
VastaaPoistaSanna, "muutama kirja vielä" - kuulostaa niin tutulta! :D Suosittelemisen arvoinen kyllä tämä.
PoistaTämä oli kyllä monella tapaa kiehtova kirja. Toisaalta paikoin ahdistava ja surullinen, paikoin taas valoisa ja toiveikas!
VastaaPoistaSusa, ihan totta, kyllä tästä valoa ja toivoakin löytyi. Ei ehkä niin selkeästi kuin pienen tytön puolesta pelännyt lukija olisi toivonut, mutta oli sitä kuitenkin :)
PoistaMulle tämä oli rankkuudestaan huolimatta hieno kirja. Ja totta tosiaan, rouva opettaja oli valoa elämään.
VastaaPoistaTässä kirjassa oli arjen inhorealismia, mutta myös vähän fantasiaa, mikä sai sen inhokkirealismin pysymään jotenkin toisessa valossa.
http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2013/04/grace-mccleen-ihana-maa.html
Ahaa, sinäkin olet jo ehtinyt tämän lukemaan :) Lisään linkkilistaan!
PoistaInhorealismi on oikein kuvaava sana. En ollut varma olivatko Ihanan maan tapahtumat fantasiaa vai sekoittiko Judithilla oikeasti päässä... En olisi ihmetellyt, sen verran olivat rankat olosuhteet.
Nyt kun kirjan on lukenut, ja siihen osaa jo ottaa etäisyyttä, sen hienouden kunnolla huomaa.
En ole tätä vielä ehtinyt lukea, mutta kirjoitit kirjasta hirveän hyvin ja herätit vielä lisää kiinnostustani kirjaa kohtaan. Siitäkin huolimatta että kirja ahdisti sinua, haluan lukea tämän (ja noin viisikymmentä muutakin kirjaa :D ) pian! Palaan tänne sitten kun saan tämän luettua...
VastaaPoistaSara, hih, nämä lukulistat ovat aivan loputtomia... Mutta hyvä niin. Laita tämä ei-niin-kiireellisten pinoon :)
PoistaHi, Neat post. There is a problem with your website in internet explorer, may test this?
VastaaPoistaIE still is the marketplace leader and a big component to people
will pass over your magnificent writing due to this problem.
Check out my weblog - best cellulite treatment
It's actually a cool and useful piece of information. I'm satisfied that you just shared
VastaaPoistathis useful info with us. Please stay us informed like
this. Thanks for sharing.
Feel free to visit my webpage - new cellulite treatment