Leena Virtanen ja WSOY 2013, 277s.
"Lopulta tutkittaessa itse ruumiin lihallisia haluja: niistä tulevat lukemattomat ihmiselämän harmit, niin että me syystä voimme sanoa Cato Vticensiksen kanssa: Jos maailma voisi tulla toimeen ilman naisia, seurustelisimme me (miehet) jumalien kanssa."
Paluuni blogimaailmaan ei tule olemaan helppo. Olisi ollut kiva hehkutella näin alkuun jalat alta vietellyttä romaania, mutta valitettavasti muuton kourissa en ole ehtinyt edes lukemaan. Blogattavana ei ollut kuin tämä tietoteos, Noitanaisen älä anna elää.
Kirja kertoo nimensä mukaisesti noitavainoista, keskittyen Ahvenanmaan järkyttäviin tapahtumiin. Alkutekstiä lainaten: Pienellä saarella teloitettiin 1660-luvulla seitsemän naista ja useita muita syytettiin noituuden harjoittamisesta. Koko Skandinavian ensimmäinen järjestelmällinen noitavaino tuhosi lisäksi kymmenien perhekuntien elämän usean tulevan sukupolven ajaksi.
Koko tapahtumavyöry, joka paisuessaan sai aina vain vainoharhaisempia muotoja, lähi liikkeelle kahdeksasta kadonneesta ruislyhteestä. Kuinka tämä on mahdollista?
Kaikkihan me olemme lukeneet kauhujuttuja noitavainoista kidutuksineen. Kaikkihan me tiedämme niiden kuuluvan pimeään keskiaikaan. Vai onko kuitenkaan näin? Onko vaino saanut nykyaikana vain uusia, jalostetumpia muotoja?
Leena Virtanen pureutuu teoksessaan syvälle noituuden ytimeen. Millaiset lähtökohdat ajoivat köyhät, sään ja politiikan armoilla heittelehtivät ihmiset turvautumaan valkoiseen magiaan. Mikä ero tällä puolestaan oli mustaan magiaan, jonka myötä puhuttiin jo liitoista paholaisen kanssa, unohtamatta tietenkään mielikuvituksellisia lentoja Blåkullaan (paholaisen pitoihin).
Kirja antaa perusteellisia vastauksia ajan ja paikan henkeen. Noitasyytösten taakse kätkeytyi usein naapurikauteutta, ahneutta, suoranaista naisvihaa. Ja kun yksi poloinen oli saatu kiinni, peukaloruuveja kiristämällä nyhdettiin esiin uusia nimiä. Nimetyt naiset vangittiin epäinhimillisiin oloihin, ja mikä pahinta, eristettiin perheistään. Jos ja kun saatiin riittävästi näyttöä noituudesta, oli tuomiona mestaus, jonka jälkeen ruumis poltettiin. Lievempiäkin rangaistuksia annettiin karkoituksen muodossa. Käytännössä tämä tarkoitti sen ajan ihmiselle, naiselle, vain hidastettua, yksinäistä kuolemaa.
Minun on myönnettävä, että odotin tekstiltä hölmöyksissäni tarinanomaisempaa otetta, vaikka kyseessä onkin selkeästi tietokirja. Vaikka aihe vei kaiken mielenkiintoni, vaati teos keskittymistä. Tarkkaavaisuutta. Kovin tunnepitoiseksi lukupaketiksi en Noitanaista luonnehtisi. Kirjan loputtua jäin hiukan hämmentyneenä tuijottamaan eteeni miettien, että tässäkö tämä nyt oli.
Murinoistani huolimatta, kurkatkaapas tänne. Linkistä pääsette eteenpäin kurkistamaan, kuinka teos on kanssabloggaajille avautunut.
Tämä kirja kiinnostaa minua kovasti. Tietysti olisin toivonut tarinaan juonellista kerrontaa, mutta tykkään tietokirjoista.
VastaaPoistaSittenhän teos on kuin tehty sinulle :)
PoistaNoitavainot kiinnostavat ilmiönä, joten ujosti kiinnostuin tästä kirjasta. En syntynyt kuitenkaan sellaista palavaa pakkomiellettä tätä lukea. Mutta jos tämä opus eteen jossain vaiheessa kävelee, niin saatanpa korjata talteen.
VastaaPoistaOlen havainnut, että tietokirjojen lukeminen vaatii omanlaisensa ajankohdan. Minulle lukeminen on joskus pakoa ja sellaisten kausien ollessa päällä, suosin melko juonivetoista kirjallisuutta.
Aiheena tosiaan mielettömän kiinnostava, mutta vaatii oikean lukuajankohdan. Heh, pakko myöntää, että odotin vähän raflaavampaa otetta...
PoistaAnnika, minulla on tämä luettavien pinossa. Odotan tältä vain tietokirjamaisuutta, joten ehkä on ihan mun juttu. Toisaalta aihe kiinnostaa, sillä M. keskittyy tähän nyt opinnoissaan ja olen sitäkin kautta aiheessa aika kiinni.
VastaaPoistaLeena, aihe on mitä kiintoisin, varsinkin kun kaimasi tässä nostaa esiin mielenkiintoisesti vainot myös tänäpäivänä. Odotan arviotasi kirjasta! <3
PoistaVaikuttaa mielenkiintoiselta teokselta. Olen törmännyt aiheeseen Norjassa. Nykymaailmasta katsoen noitasyytökset ovat järjettömiä.
VastaaPoistaTuo on niin totta! Järjettömältähän se vaikuttaa, että naisten oikeasti uskottiin lentelevän paholaisen pitoihin ja mitä kaikkea.
PoistaMinäkin aion lukea tämän lähiaikoina, ja kun odotan tältä semmoista historian oppikirjamaista otetta, taidan siis saada sitä mitä haluan? Tämä on yksi eniten syksyltä odottamistani tietokirjoista, noitavainot kiinnostavat todella paljon. Kuuntelin Virtasta hetken kirjamessuilla (Kirjainten virran Hanna haastatteli <3 ), ja kirja alkoi kuulostaa vielä entistäkin houkuttelevammalta. Kirjan kansikin on muuten aivan upea!
VastaaPoistaSarakulta, kannet ovat todella upeat, ja samankaltaisesta kuvituksesta saa nauttia myös kirjan sisäsivuilla :) suosittelen <3
PoistaMinulla tuntuu olevan nyt joku tietokirjavillitys menossa. Normaalisti saattaa mennä pitkiä aikoja etten lue tietokirjallisuudeksi määriteltäviä kirjoja ja nyt olisi monta jonossa, tämäkin kiinnostaa hirveästi!
VastaaPoistaSiinä tapauksessa, anna palaa vain :)
PoistaMinua kiinnostaa tämä ihan kauheasti, ehkä eniten juuri tietokirjallisuutensa (? ei nyt kuulosta ihan oikealta...) vuoksi. Tällä kirjalla on kiehtova nimi ja upea kansikin.
VastaaPoistaVielä sitä lukuaikaakin löytyy, toivon sinulle kaikkea hyvää!
Voi Maija, kiitos sulle <3 pakerran juuri erään todella kevyen jännärin parissa :)
VastaaPoistaLue ihmeessä tämä!
Blogissani on sinulle haaste ja tunnustus. :)
VastaaPoista