Karin Slaughter; Näkymätön

Unseen 2013, suom. Annukka Kolehmainen ja Tammi 2015, 358s.

Sara lähti jälleen Willin perään. Tämä oli pitkästä aikaa taas huippuvireessä, tilanteen tasalla. Jopa hirveässä huoltomiehen asussakin hän vaikutti omalta vanhalta itseltään. Sara katseli Willin vaivattoman urheilullista askelta ja lihaksikkaiden hartioiden ääriviivoja. Hänen iso, kova poliisinsa. Jos Sara juoksikin poliisien perässä, hän ainakin valitsi parhaat päältä.


"No niin. Kesä ilman Slaughteria ei ole mikään kesä (Joskaan ilmojen puolesta tätä nykyistä vuodenaikaa tuskin voi sillä nimellä kutsua)." Näillä sanoilla aloitin vuosi sitten postaukseni kirjailijan edellisestä suomennoksesta, Rikollisesta. Näillä sanoilla passaa polkaista tämänkin bloggaus käyntiin. Slaughter ja jäätävä kesäkuu näyttävät vain kuuluvan yhteen.

Jäätävä on tarinakin - jälleen. Verrattuna kirjailijan aiempaan tuotantoon, hänen teoksensa näyttävät menevän sivumäärän lyhetessä yhä toiminnallisempaan suuntaan. Onko shokeeraavana tunnettu murhamami kadottamassa potkunsa? Joko Willin ja Saran rakkaustarina alkaa puuduttaa?

Ei ja ei. Vaikka Näkymättömässä liikutaan inhokkiaiheessani, huumepiireissä, on Slaughter loihtinut jälleen rajusti tajuntaa raatelevan tarinan, jossa Sara ja Lena kohtaavat. Sarjaa seuranneet tietävät naisten vihasta toinen toistaan kohtaan, Sara kun syyttää Lenaa miehensä kuolemasta. Ja nyt edesmenneen miehen poikaa ammutaan hänen omassa kodissaan, jonka hän jakaa aviopuolisonsa kanssa. Tämä puoliso sattuu olemaan Lena.

Saralta salaa Will puolestaan pyörii samoilla kulmilla rikollisen roolissa, Bill Blackina. Mies on ujutettu Amandan toimesta peitetehtävään tarkoituksena napata huumeparoni, jonka olemassa oloa jopa Will itse epäilee. Luvassa siis vauhtia ja vaarallisia tilanteita, varsinkin kun mukaan mahtuu järkyttävästi kohdeltuja lapsia.

Muuta en oikeastaan romaanista osaakaan sanoa. Olihan tämä jälleen kerran tunteisiin vetoava ja rankka tarina, mutta teos jäi nyt kyllä erään toisen vahvan naiskirjailijan jalkoihin... Tai oikeastaan kahden. Mutta heistä enemmän lisää vähän myöhemmin.

Muuten. En ole varma olenko tehnyt tunnustustani aiemmin, mutta minä jotenkin pidän Saran arkkivihollisesta, Lenasta. Lenasta joka yrittää parhaansa, mutta kaikki mihin hän koskee, tuntuu murskautuvan... Tunnen myötätuntoa hänen rosoisuuttaan kohtaan. Vaikkei Sara mikään nössö ole, Lenalta löytyy sitä kaivattua Luonnetta. Ja Will on tietysti aina yhtä suuri kirjallinen rakkauteni.

Will pudisti edelleen päätään. "Kunpa et olisi kertonut."
"Niin, no, kunpa minäkään en olisi menettänyt neitsyyttäni Die Hardin yönäytöksessä. Ei voi mitään." Faith työnsi oven auki.

Teoksesta on postannut ainakin Leena Lumi ja kirjakirppu