Iida Rauma; Seksistä ja matematiikasta

Gummerus 2015, 474s.

Henkilöhahmojen tulisi saada meidät varuilleen. Miten yksioikoisia ja ymmärrettäviä ne ovat, miten muka-persoonallisia ja motivoituneita, vailla sitä epämääräistä tylsää ja kummallista ainesta, jota elävät olennot pitävät sisällään. Koristeltu sievillä kiinnostavilla sisäisillä ristiriidoilla.


Seksistä ja matematiikasta? Seksi aiheena - kiinnostava. Matematiikka - suuri inhokkini kouluiässä. Iida Rauman esikoisteos Katoamisten kirja - ehdottoman pysäyttävä.

Joten nikotellen, empien ja kirjakavereilta varmistusta hakien (tykkäänkö mä tästä aivan varmasti, onko tämä nyt minun juttuni) kirjailijan toiseen romaaniin tartuin. Ja en kestä, minä en kestä sitä tunnevyöryä, jonka teos aiheutti. Ihan mieletön lukuflow! Ihan mielettömän lihaisan hekumallinen tunnelma.

Ja ahdistus. Erilaisuus. Vieraus jopa omassa vartalossa. Outous oman pään sisällä.

Seksistä ja matematiikasta kuljettaa lukijansa kappaleen matkaa Erikan ja Tuovin rinnalla.


Ehkä oikea Erika oli mennyt jonnekin muualle. Niin hyvään piiloon, ettei häntä voinut löytää.

Tai ehkä oikeaa ei ollut koskaan ollut. Se tuntui ikävältä mutta todennäköiseltä vaihtoehdolta. Ehkä Erika oli ollut täsmälleen yhtä väärä, ohut ja epämääräinen jo ennen onnettomuutta.


Erika on mysteeri itselleen, mysteeri vähiin käyneille läheisilleen. Hän, ammattimatemaatikko, kehitysvammaisen sisarensa varjossa kasvanut, jotenkin kieroon vääntynyt, kohtaa pimeässä porraskäytävässä sen kaikista pahimman. Aaveet, elävät kuolleet, piinaavat hajut eivät sen koommin nuorta naista otteestaan päästä. Viisas ja traumatisoitunut Erika pakenee matemaattisiin kaavoihin kaikkea sitä, mitä paeta ei voi.

Ja Tuovi, vähän syrjemmässä seisova, hiljainen nuori kirjastonhoitaja etsii elämäänsä rakkautta. Mutta löytyykö netin deittisivustoilta romantiikkaa? Kaipaako kukaan enää sellaista ulkonäkökeskeisessä seksin kyllästämässä maailmassa?

Tiede on korvannut uskonnot, mutta ihmiselle, sielulliselle olennolle se ei ikinä tule riittämään. Sillä Suomenlahdella öljytankkeri vuotaa, rappukäytävässä ei ole enää turvallista, ikkunan takana väijyy jotakin määrittelemätöntä.


Kirjoista sanotaan usein, että ne pitää lukemisen lisäksi joko kokea tai elää. Rauman teos menee tässä vielä pidemmälle. Se herättää uinuvat pelkosi, kiihkeät himosi, halusi nähdä tarkemmin. Ymmärtää paremmin. Se on selkeä, samalla mysteeri itsessään. Raju, rosoinen, piittamaton. Juuri sellainen, joihin minä lankean.



"Ehkä mää yritän sanua ettei sun tartte selittää. Että ei kaikki järjesty eikä kaikki ole hyvin mutta tässä sitä ollaan haluttiin tai ei."


***

Linkitän tähän tällä kertaa vain Arjan arvion, jonka perusteella teoksen kirjastosta viimein lainasin.