Anna Ekberg; Salattu nainen

Den hemmelige kvinde 2016, suom. Katariina Luoma ja Minerva  2018, 421s.

- Sinun pitää kuunnella, kun kerron maailman ensimmäisen dekkarin juonesta, koska siinä piilee totuus, Joachim vastasi ja koki olevansa kuin vanha opettaja. - Tarina sisältää opetuksen, jonka Blicher haluaa antaa meille. Mikään ei ole sitä miltä näyttää, ja totuus on aina toinen. Pidä varasi, ettei sinua vedetä muiden ihmisten kertomiin tarinoihin. Kertoja on usein hyvin epäluotettava.



Täytyy myöntää, että luettuani Salatun naisen heti Elena Ferranten romaanin jälkeen, minulla kesti päästä mukaan aivan toisenlaiseen kerrontaan. Löydettiinhän tämä lukija haaveilemasta Napolin kaduilta, ja tempaistiin rajusti keskelle räväkkäotteista toimintatrilleriä.

Näin käy myös teoksen päähenkilölle, Louiselle ja hänen avomiehelleen Joachimille. Seesteiset ajat pienellä Christiansönin saarella päättyvät kuin seinään. Louisen kahvilan ikkunoita hakkaa mielipuolisesti käyttäytyvä mieshenkilö, joka väittää Louisen olevan hänen kolme vuotta sitten kadonnut vaimonsa. Ja ei kuka tahansa kaduntallaaja, vaan peräti julkisuudesta tuttu yritysimperiumin perijätär, Helene Söderberg. Valitettavasti Louise itse ei muista moisesta mitään, vaikka myöntääkin menneisyytensä muistikuvien olevan hyvin hataria.

Mutta millainen nainen unohtaisi olevansa äiti? Dna-testit nimittäin vahvistavat miehen puheiden pitävän paikkaansa. Louise on Helene, Helene on rikas vaimo ja kahden lapsen äiti ja yritysjohtaja ja piinkova liikenainen ja jotain aivan muuta kuin Louise itse. Tuntematon, tunneköyhä nainen.

Selvittääkseen mitä kolme vuotta sitten oikein tapahtui, Louisen on astuttava Helenen saappaisiin. Hänen on otettava selvää siitä mikä sai aikaan totaalisen muistinmenetyksen, millainen kauhu, millainen trauma. Ehkä totuus voisi johdattaa naisen jälleen elämänsä rakkauden, Joachimin luokse.

Myös Joachim tekee tahollaan tutkimuksia. Jos ja kun Louise onkin Helene, mitä oikealle Louiselle sitten tapahtui? Kerronta vuorottelee näiden kahden välillä kieputellen, ravistellen, heittäen kasvoille aina vain uudenlaisia juonenkäänteitä.


Anna Ekberg nimen takana piileksii kaksi tanskalaista bestseller-dekkaristia (joista toisesta minulla on melko varma veikkaus...). Salattu nainen tarjoaa röyhkeän korskean toimintapaketin, jonka tarkoituksena on ennen kaikkea viihdyttää. Uskottavuudesta ei nyt kannata puhua, ei se toki kaikkien kirjojen kohdalla ole tarpeenkaan. Reiluun neljään sataan sivuun on onnistuttu kokoamaan melkoinen setti mitä pöyristyttävimpiä koukkuja. Mutta vaikka teksti alkuun vaikutti turhan pinnalliselta, sivujen myötä päähenkilöt saavat yllättäen syvyyttä. Inhimillisyyttä.

Rohkeasti kyytiin vain!




Kallo selviää paljosta. Sydämen kanssa on toisin, se ei selviä juuri mistään. Kahdesta naisesta toinen rakasti häntä liikaa ja toinen ei rakastanut tarpeeksi jäädäkseen. Herrajumala. Sitä luulisi, että hän kykenisi pääsemään asian yli. Mutta ei, sydän ei kestä juuri mitään, kalloa saa lyödä ja hakata - vaikka hän kuinka toivoisi, että asia olisi toisinpäin. Vahva sydän heikosta kallosta. Anytime.