Johan Harstad; Darlah

NASA palaa Kuuhun yli 40 vuoden jälkeen ja järjestää maailmanlaajuisen arvonnan. Norjalainen Mia, japanilainen Midori ja ranskalainen Antoine ovat kolme onnekasta, jotka pääsevät mukaan ainutlaatuiselle palkintomatkalle vuoden 1969 kuuraketin kopiolla. Samaan aikaan dementoinut entinen astronautti seuraa kauhulla matkan uutisointia - Kuuhun ei pidä palata! Mutta nuoret ovat jo perillä. Sitten yhteys Maahan katkeaa, tukikohdan generaattori sammuu, Antoine katoaa... Ja Kuun pimeä puoli näyttää pelottavat, visusti vaietut kasvonsa.

***

 Asiaan liittymättömällä kommentilla polkaistaan liikkeelle tämä arvostelu. Minulta oli lipsahtanut täysin ohi sellainen uutinen, että Karin Slaughterin uusi teos olikin jo julkaistu, ennakkotiedoista poiketen. Hyvin harvoin ostan kirjoja, mutta pistin heti tilaukseen Pettävän hiljaisuuden. Kirja on ehkä vuoden odotetuin, aivan ihanaa, kun on hyvää luettavaa tiedossa! Hyvänä kakkosena olen odotellut toisen Karinin, Alvtegenin uusinta, ja sekin saapunee pian lukuvuoroa odottamaan kirjaston varauksista. Vuoden kolmanneksi odotetuin taas taitaa olla Åsa Larssonin Uhrilahja, sekin tulollaan. Lukukesästä on luvassa siis varsin maukas!


Mutta itse kirjaan. Nappasin tämän kerrankin randomina hyllystä, ihan vain siksi, että kiinnostuin ideasta. Luen erittäin vähän nuorille tarkoitettua matskua, vielä vähemmän scifiä. Kuu on aiheensa puolesta ollut esillä elokuvamaailmassa Iron Skyn ja Apollo 18:n myötä. Aiemmin mainitun olen nähnyt, Apolloa en (vielä). Minua kuu on kiehtonut aina, varsinkin sen pimeä puoli ja olen hulluna kaikkiin mahdollisiin salaliittoteorioihin. Siispä kestin urheasti teoksen "teinihömpötykset" ja alun lämmittelyvaiheen. Sitten kun kirjassa alkoi pienen henkilöiden esittelykierroksen jälkeen tapahtua, niin oksat pois! Vauhti oli päätähuimaava ja tunnelma ihan oikeasti pelottava. Mikä voisikaan olla hurjempi miljöö kauhukirjalle, kuin harmaa, karu kuu, jossa ollaan kertakaikkisen eristyksissä.

Plussat: Ei tämä ehkä mikään kirjallinen helmi ollut, mutta silti karmivan hyvä lukukokemus! Pelkäsin vähän, että teoksen lopusta tulee siirappia, mutta mallikkaasti norjalainen kirjailija senkin hoiti. Kyllä tätä voi suositella.


Miinukset: Ehkä liian pitkä alku ja liian nopea loppurysäys? Kuuhun pääsyn jälkeen kerronnassa olisi voitu vähän jarrutella.