Puhdistus-elokuva 2012

Perjantai-ilta elokuvateatterissa. Tällä kertaa ei pyöri lastenelokuva, miesväki on kotona ja minä liikenteessä ystäväni kanssa. Herkän ystävän, joka vähän mietti saako Puhdistuksesta painajaisunia, koska kirjaversiokin lukematta. Varoittelin kyllä, että elokuva voi olla väkivaltainen  ja rankka. Näin minua on blogeissa valistettu. Kuitenkin näkemisen arvoinen. Ehdottomasti.

Vaikka Puhdistus on minulle edelleen "Sofin paras teos" ja yleensä leffaversiot eivät pääse lähellekään kirjan tunnelmaa, en osannut odottaa moista tunteiden ryöpytystä. En ole itkuherkkä ihminen, mutta elokuva palautti niin voimallisesti kirjan nostamat tunteet pintaan, että silmämeikki tuhriintui jo alkumetreillä. Oikeastaan itkin koko elokuvan ajan. Ainakin sisäisesti.

Kirjan juoni on monille blogiystäville ja -vieraille tuttu, joten käydään se vain lyhyesti läpi. Elokuva nojaa tiukasti kirjan juoneen, ja kertoo tarinan kahdesta virolaisesta siskoksesta, Aliidesta (Laura Birn) ja Ingelistä (Krista Kosonen). Sisaruksia yhdistää palava rakkaus Hansia (Peter Franzénia) kohtaan. Hans vastaa Ingelin tunteisiin, pari menee naimisiin ja heille syntyy Linda-tytär. Mutta sisar Aliide jää asumaan saman katon alle, Aliiden tunteet eivät häviä mihinkään, vaan roihuavat läpi elokuvan. Aina vain riutuneempina, intohimosempina, pakkomielteisempinä. Kun Hans palaa epäonnistuneelta "fasisti-retkeltään" kotiin, hänestä tulee etsintäkuulutettu "valtion vihollinen". Sisarukset piilottavat Hansin ja suojelevat miehen henkeä omansa kustannuksella. Vavisuttavan painavalla hinnalla joka lopulta tuhoaa koko perheen. Vai tuhoaako?

Ajassa vuosikymmenten hyppäys. Vanhan Aliiden pihalle eksyy Zara  (Amanda Pilke) verisenä ja kuoleman väsyneenä. Tyttö on jäänyt ihmiskaupan ansaan, paennut ja hänellä on perässään hengenvaaralliset miehet. Herättääkö lapsenkasvoinen Zara vanhan ja paatuneen Aliiden tunteet, varsinkin kun käy ilmi, että naiset ovat keskenään sukua?

Teos pureutuu Viron lähihistoriaan pienen ihmisen näkökulmasta. Mutta se kertoo myös ihmiskaupasta tässä ja nyt. Tällaista tapahtuu, ehdottomasti myös meillä Suomessa. Nuoria tyttöjä, vielä lapsia, houkutellaan köyhistä maista "työn" ja "paremman toimeentulon" porkkanalla. Ja kun todellisuus paljastuu, sitä on hirvittävää katsoa. Vaikka vain valkokankaalta.

Puhdistus on saanut jo jonkin verran hypetystä ja allekirjoitan jokaisen kehun. Näyttelijät ovat nappivalintoja. Varsinkin Laura Birn ja Liisi Tandefelt (vanhempi Aliide) ovat rooleissaan puistattavan osuvia, mutta minuun teki erityisen vaikutuksen Zaran lapsuuden verinen loppu. Jälleen kerran kysyn, mistä näitä väkivaltaisia mieshirviöitä sikiää, jotka voivat tehdä tytöille jotain tällaista?

Elokuvasta jäi niin voimakas jälkilämpö, että viikonloppu menee sitä sulatellessa. Suosittelen katsomaan. Puhdistus on rankka (varsinkin eräs petoksen kliimaksi kohtaus...)  mutta todellakin palkitsevat. Repivä. Aito. Toiveikas.

Näin on tehnyt ainakin Morre