Elina Valkealahti; Kadotettu maisema

2012 Elina Valkealahti, BoD - Books on Demand

Lintu puisteli päätään kirahvin paatokselle. "Kotihan on siellä, missä sydän saa täyttymyksen; siellä, missä siivet eivät enää huuda tuulta allensa", se ajatteli. Mutta linnun siivet itkevät, eikä lintu saata torjua niiden kyyneleitä: se ei voi juurtua ennen kuin viimeinenkin pisara on sen höyhenpeitteestä kuivunut.

Alussa on Kirahvi. Se on varttunut emon rakkauden lämmössä erikoisen unelman kanssa. Kirahvi tahtoo nähdä yhtä kauas kuin puut, maiseman, kuvaakin kauniimman. Yllättäen haave totetuukin, Kirahvi kasvaa kasvamistaan ja saa maisemansa. Mutta vain maiseman. Unelmasta tulee arkea, arjesta yksinäistä. Kunnes saapuu Lintu. Lintu, jota piinaa samankaltainen palo löytää oma koti, kuin Kirahvia yksinäisyys. Pienessä hetkessä nämä kaksi ystävystyvät ja hetkeksi Kirahvikin löytää elämäänsä ilon. Kunnes Linnun on lähdettävä. Koti on löydettävä, vaikka toisaalta se tahtoisi jäädä ystävänsä pehmeän korvan taakse. Suru on suuri, kun Lintu lehahtaa kaksijakoisin mielin jatkamaan matkaa. Kirahvi jää jälleen yksin. Ja maisema näyttää arkisemmalta kuin koskaan.

Yksinäisyys astui Kirahvin päiviin ja öihin kuin kutsumaton vieras, joka katsoi oikeudekseen astua kenen tahansa elämään. Se otti tilan ja sydämen haltuunsa kuin olisi ne ikänsä omistanut. Ei se kysellyt, miltä tuntuu ja sopiiko tänne asettua: se vain tuli ja jäi.

Linnun ja Kirahvin elämissä asuu nyt kaipaus. Molemmat jatkavat matkaansa, löytävät uusia tuttavuuksia, kuitenkin toisiaan unohtamatta. Kirjan edetessä mukaan tulee jännityksen elementtejä. Onko raadonsyöjäkorppikotkalla, joka liittyy Linnun matkaseuraksi, aivan puhtaat jauhot pussissa? Entä miten käy Toukan, jonka Kirahvi on vahingossa pistellä lehdeltä poskeensa? Tapahtuuko ihme, ja kuoriutuuko Toukasta perhonen? Alussa on Kirahvi, entä lopussa?


Kadotettu maisema on Mainoskatko -blogista tutun Elegian esikoinen. Tuore, hyvän tuoksuinen kuin vastasyntynyt vauva. Suloisen tarinan pinnan alla on kuitenkin syvänteitä. Tummia syvänteitä, jotka pudottavat lukijan matkalle omaan sisimpäänsä. Mitä sieltä löytyy? Kaikki ei ole kaunista katsella mutta kuka niin olisi väittänytkään. Kirjan aloittaa lempeänä satuna yksinäisyydestä ja elämäntarkoituksen etsimisestä, mutta on jokaisen oma asia miten teoksen lopettaa. Katsovatko peilistä Kirahvin, Linnun vai peräti aivan toiset kasvot?

Elegian kerronta on vaivatonta ja runollisen haikeaa. Kuitenkin siinä on terävät reunansa. Kadotettu maisema ei ole mikään lastensatu. Se on väkevä lukukokemus, jonka parissa aivan liikuttuu.

Teosta voi tilata kirjan omilta sivuilta . Suosittelen kurkistamaan, siellä Elegia kertoo itse romaanistaan. Suosittelen myös lämpimästi hankkimaan teoksen joko itselle taikka lahjaksi taikka itselle lahjaksi. Minä kiitän hienosta lukuelämyksestä ♥ ♥ ♥