Sara Blaedel; Nimimerkki Prinsessa

Kald mig Prinsesse 2005, Suom. Elina Uotila, Kariston Kirjapaino Oy 2013, 369s.

Hän itki kivusta ja häpeästä. Hautasi kasvonsa ja vartalonsa märkään peittoon ja toivoi, että se imaisisi hänet sisäänsä. Kyyneleet sekoittuivat vereen, kun mies kiskaisi hänet sängyn laidan yli niin, että vain ylävartalo oli enää patjan päällä. Maailma ja todellisuus räjähtivät, kun mies tunkeutui valtavalla voimalla häneen.

Kiinnostuin tästä juuri suomennetusta Sara Blaedelin jännäristä sen aiheensa puolesta. Itse en ole nettideittailua harrastanut mutta moni ystävistäni on – osa jopa löytänyt aviopuolisonsa joltain deittipalstalta. Olen siis asian suhteen noviisi, mutta Nimimerkki Prinsessa herätti mielenkiintoni asettaessaan lukijan kiperän kysymyksen äärelle. Entä jos... Entä jos tapaisit netissä täydellisen oloisen miehen? Kirjoittelisitte. Tapaisitte ensin kahvin merkeissä, sitten ruuan, sitten... Makuuhuoneessa silmille rävähtäisikin todellinen painajainen. Raiskaus raaimmasta päästä, jopa murha. Entä jos netissä vaanisikin todellinen peto? Kysymys on retorinen, koska totta kai niiden lukemattomien joukosta, jotka etsivät seuraa netistä, löytyy myös todella sairaita tyyppejä. Tietysti. Ehkä seuraukset eivät aina ole näin dramaattisia kuin Nimimerkki Prinsessassa, mutta valitettavasti vastaavista tapauksista saamme liian usein lehdistä - tai netistä lukea.

- Ei ihmisten tapaamisessa netin kautta ole mitään vikaa. Tarkoitin vain, että pitää olla varovainen kun päättää tavata jonkun, josta on nähnyt vain profiilin.
- Äh, nyt sinä kuulostat sellaiselta tylsältä kansalaistiedotteelta, jossa varoitetaan vesillä liikkumisen riskeistä.

Sara Blaede esittelee teoksessaan kööpenhaminalaisen etsivän, Louise Rickin, jonka persoona on ehdottomasti romaanin parasta antia. Louise on äksy, tuon tuostakin tuiskahteleva nainen, josta maalautuu mukavan inhimillinen. Rick ryhtyy selvittelemään raiskaustapausta ja päätyy luomaan oman profiilin eräälle deittailusivustolle, tarkoituksena houkutella ansaan naisia saalistava psykopaatti. Mutta homma on kuin etsisi neulaa sieltä kuuluisasta heinäsuovasta. Vai onko?

Kirjailija on tuottelias tapaus, häneltä kun on ilmestynyt jo seitsemän osaa Louise Rick -sarjaan. Takalärpäkkeistä saamme lukea, että sarja todellakin nauttii suursuosiota. Sitä on julkaistu 16 maassa, Blaede on Tanskan myydyin kirjailija ja hän on voittanut Det Danske Kriminalakademinin esikoisdekkaripalkinnon vuonna 2004. What?? Olen erittäin hämmentynyt.

Nythän vaikuttaa siltä, että nämä tämän kevään uutuudet paljastuvat toinen toistaan karmivimmiksi pettymyksiksi. En tiedä onko tällä kertaa vika tekstin suomennoksessa, ehkäpä tämä toimisi, on pakko toimia, paremmin tanskaksi. Minusta kun kieli oli karmean pelkistettyä, tönkköä ja täysin toimintaan keskittyvää. Edes säätä ei (muistaakseni) taidettu kuvailla, muista miljöön yksityiskohdista puhumattakaan. Myönnän tarinan olevan koukuttava ja viihdyttäväkin, mutta miksi toteutus on näin huono? Kerronta mennä paukutti eteenpäin kuin juna, ja tämän luettuani ymmärrän täysin miksi dekkarikirjallisuutta toisinaan kritisoidaan ankean ilmaisunsa takia... Aion kuitenkin todistaa teille, rakkaat lukijani, että jännäritkin voivat olla kauniin runollista proosaa pian julkaistavien suosikkieni myötä. Watch me!

Ja arvaatkaapa miten ihanalta on tuntunut lukea Susan Fletcherin Meriharakoita Prinsessan jälkeen. Täydellistä hemmottelua!