Antonio Hill; Kauniit kuolemat

 Los Buenos Suicidas 2012, suom. Taina Helkamo, Otava 2013, 413


- No jopas, elämä se on täynnä yllätyksiä meille kaikille. Yllätyksiä ja salaisuuksia. Mutta loppujen lopuksi totuus tulee aina ajan myötä pintaan... Siihen minun työni perustuu. Totuuden etsimiseen ja sen tuomiseen kaikkien nähtäville. Ja voin vakuuttaa, että se tuottaa minulle suurta nautintoa.
- Héctor Salgado

Elämme kirjallisesti hektistä aikaa, maaliskuuta, jolloin julkaistaan melkoinen nivaska hehkeän oloisia uutuuskirjoja! Osan julkaisu on tosin luiskahtanut huhtikuun puolelle ja hyvä niin, kuukausista julminkin sujuu rattoisasti, kun arkea pääsee pakoon hyvien romaanien maailmoihin. Espanjalaisen psykologian lisensiaatti Antonio Hillin Kauniit kuolemat kuuluu kirjakevään juhlakaartiin. Jo tämän upean kirjailijan esikoinen, Kuolleiden lelujen kesä, herätti malttamattoman odotuksen päästä lukemaan lisää Héctor Salgadon tutkimuksia. Ja tässä meillä nyt on kokonainen paketti tiukan koukuttavaa, lökäpöksyhuumorin sävyttämää, kirjallisesti kiitettävää Hilliä. Teos ei todellakaan pidä sisällään mitään adhd-actionia, vaan se menee houkuttelevan syvälle aivan tavallisten ihmisten mieliin. Niin ja ah, tietysti vie lukijansa ihanaan Barcelonaan...

Antonio Hill ei siis runno kertomusta eteenpäin samalla tahdilla kuin vaikkapa tässä aiemmin lukemani Sara Blaedel, jonka tekstiköyhyys kyllästytti. Ei, Hill malttaa tarkkailla maisemia. Kertoa siitä, millainen on espanjalainen talvi, miltä näyttää ihminen, joka pelkää, miltä tuntuu, kun rakkain yhtäkkiä ei enää olekaan siinä vierellä... Hill ei myöskään pelkää antaa napakkaa yhteiskunnallista kritiikkiä, ja hän on Henning Mankellin ja monen muun vastaavan kirjailijan tavoin heikko-osaisten rinnalla.

Okei, olen ehkä hiukan ihastunut tähän espanjalaiseen jännityskirjailijaan, joka muuten kiittää blogia kirjoittavia lukijoitaan teoksen viimeisillä sivuilla! Mutta mennään nyt viimein itse tarinaan, jonka kääntöpuolelta paljastuu niin monimutkainen verkosto, että lukija tuntee lopulta tulleensa hyvällä tavalla huijatuksi. Kuolleiden lelujen kesä päättyi kirjan päähenkilön, komisario Héctor Salgadon ex-vaimon omituiseen katoamiseen (jos nyt muunlaisia katoamisia edes on olemassa). On kulunut puolivuotta siitä, mihin esikoisteos jäi. Nyt jo raskauden loppusuoralla oleva Leire Castro, Salgadon alainen ryhtyy omatoimisesti tutkimaan paikoillaan junnaavaa katoamistapausta. Unettomuudesta kärsivä, liikaa polttava Salgado itse saa tutkittavakseen, mitä mahtaa paljastua erään kosmetiikkayrityksen pintakiillon takaa. Firman kolme työntekijää kun on päätynyt itsemurhaan lyhyen ajan sisällä.

 Rakkaus jättää ikuisia velkoja.

Tykästyin perin inhmilliseen Salgadoon jo Kuolleiden lelujen kesä -kirjassa, ja nyt hänen tarinansa saa jatkoa. Hill ei kuitenkaan keskity kuvailemaan pelkästään komisarion työtä, vaan vie lukijan jokaisen epäillyn nahkoihin. Vaihtelevat näkökulmat kuljettavat tarinaa eteenpäin kuin juna, mutta varoa täytyy, ettei käy kuin kirjan Saralle...

Posti toi tänään toisen ahmimisjännärin, saa nähdä, maltanko pidätellä itseäni sen kanssa ja ottaa väliin kotimaista draamaa.


Vaikka kenties kaikki ihmiset olisivat yhtä kiinnostavia, jos heidän elämäänsä tutkisi mikroskoopin läpi: yksityiskohtaisessa tarkastelussa merkityksettöminkin tarina saa uusia ulottuvuuksia.