Joonas Konstig; Totuus naisista

Joonas Konstig ja Gummerus Kustannus Oy 2013, 348s.

Jokin etäisyydessä heidän välillään tuntui niin vääjäämättömältä. Kuin se olisi koodattu lapsen sisään. Ikään kuin se olisi luontainen seuraus siitä, että Roosa oli ollut pieni, isästä riippuvainen lapsi, ja tunsi nyt siitä morkkista.

Tapani, keski-ikään ehtinyt muovialan talousjohtaja on hämillään. Hämmentynyt. Neuvoton.Yhtäkkiä perheen kaksi tytärtä eivät enää olekaan isiä ihailevia lettipäitä, vaan aikuisuuden kynnyksellä tasapainottelevia nuoria neitejä, joiden ajatusmaailmakin voisi olla suoraan toiselta planeetalta. Miten Tapanin pitäisi suhtautua maailmanparantaja Ronjaan, joka osoittaa mieltään naisen seksuaalisuuden puolesta alusvaatteisillaan keikkuroivassa kulkueessa? Ronja, jonka Tapani edelleen muistaa vastasyntyneenä keskosena. Vielä enemmän päänvaivaa aiheuttaa kuitenkin kuopus Roosa. Roosa ei ole löytää vanhojentanssiparia, on sisäänpäin vetäytynyt, nyrpeä... Kahdella sanalla sanottuna tyypillinen teini. Tapani tahtoisi seistä tyttärensä rinnalla murrosiän repivissä myrskyissä, mutta miten?

Roosa ei nyt halua ongelmanratkaisua tai loogisia selityksiä, se haluaa samaistumista tunnetasolla, Tapani muistutti itselleen. Hän tiesi tämän naisista järjen tasolla, toisin sanoen ei koskaan muistanut sitä tosipaikan tullen. Ei se halunnut olla nyt yksin. Vain miehet haluavat olla yksin surullisina.

Sitten Roosa löytää Micon. Kaunis, epävarma Roosa rakastuu turkkilaistaustaiseen Micoon, ja hänen rinnallaan entisestä seinäruususta tuleekin koulun "julkkis". Mutta Mico ei suostu tytön kesytettäväksi, vaan hänen käytöksensä on alusta saakka lukijan varoituskelloja kilkattelevaa. Roosa on tietysti rakkaudesta niin sokea kuin vain teinityttö olla voi. Viaton, mutta kuinka kauan? Hinta, jonka Roosa saa tunteistaan maksaa tulee kalliiksi. Lopulta koko perheelle. Mustasukkaisuus ja riippuvuus Micosta näännyttää tyttöä, ja kuinka voimattomaksi Tapani tilanteessa itsensä tunteekaan! Tiina vaimosta on enemmän tukea tyttärille, mutta kai he kuitenkin vielä, tuossakin iässä tarvitsevat isää?

Totuus naisista päätyi lukulistalleni jo tutuksi tulleella tavalla; kiertelin ystävieni blogeja ja innostuin kehuvista arvioista. En ole lukenut kirjailijaa aiemmin, mutta koin jo ensisivuista saakka olevani turvallisissa käsissä. Joonas Konstig osasi viedä. Hänen kerrontansa on mutkattoman rouhevaa, todellista ja puhuttelevaa. Minäkin olen ollut aikoinani teini, uskokaa pois, ja murrosikäni oli melko dramaattinen – jos muunlaisia murrosikiä edes on olemassa. Nyt sain Tapanina huomata millaista on olla vastapuolella, se ärsyttävä vanhempi, joka asettaa rajoja ja on niin kalkkeutunut kuin vain olla ja voi! Eikä Tapanin nahkoihin asettuminen ollut vaikeaa. Konstig on tehnyt hänestä henkilön, josta Leena Lumia lainatakseni, on miltei pakko pitää. Tapani on sympaattinen lökäpöksy, mutta kuitenkin periaatteiden mies. Hänen tuskailuaan perheen naisväen kanssa on sekä hauskaa, että liikuttavaa seurata.

Roosan ja Tapanin isä-tytär -suhde pyörittää teosta. Auttamatta sivuun jäävät vanhempi tytär Ronja sekä Tiina vaimo. Kuitenkin Tiinalla on vahva jalansija niin kirjassa kuin perheessä. Hän on se kaiken koossa pitävä tukirakenne ja liima, jonka arvon Tapani ymmärtää. Mieheksi oikein mainiosti.

Tapani tuhahti. Hän ravisteli päätään hitaasti. "Se romantiikka... se on vaihe. Sitten tulee vuodet ja lapset ja kaikki tärkeä. Silti meillä on laulut ja kirjat täynnä sitä romanttista vaihetta ja sen ylistystä. Se on lapsellista. Romeo ja Julia oli lapsia."

 Minun ja Leenan lisäksi kirjan ovat lukeneet ainakin Maria ja Karoliina.