222s.
On kolme nuorta kaverusta: Axel Friman, Philip Reilly ja Jon Moreno. Axel on porukan karismaattinen johtaja, Philip ahkerasti Koraania siteerava filosofi ja Jon se mukava kaveri. Eräänä päivänä Jon löytyy järvestä kuolleena oltuaan retkeilemässä kahden kaverinsa kanssa. Poliisin epäilykset kohdistuvat luonnollisesti Axeliin ja Philipiin. Käy kuitenkin ilmi, että Jon on ollut psykiatrisessa hoidossa ja että hän on potenut huomattavaa syyllisyyttä ja häpeää. Itsemurhakaan ei siis ole pois laskuista. Pian löytyy toinenkin ruumis, tällä kertaa vainaja on nuori vietnamilaisperäinen poika. Ilmenee, että hän on kadonnut jo aiemmin oltuaan samoissa bileissä kuin Axel, Philip ja Jon. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa vai onko niin, ettei mitään rikosta ole tapahtunutkaan? Tapausta tutkii sympaattinen, mutta jämerä komisario Konrad Sejer, jonka yhteistyö apulaisensa Jakob Skarren kanssa tuntuu toimivan paremmin kuin koskaan. Karin Fossumin kerronta on vähäeleistä, tarkkaa, yllätyksellistä ja ennen kaikkea nautinnollista luettavaa.
***
Oli jo ikävä Fossumia. Aikoinani ahmin lähes putkeen kaikki hänen teoksensa, lukuun ottamatta
Toisenlaista rakkautta. Se kertoo pedofiilistä, ja Karinin tarkan ihmismielen tuntien, en tahdo todellakaan tietää, millainen sielunmaisema lapseensekaantujalla on. Mutta kun kuulin, että tältä psykologisten jännäreiden mestarilta on uusi teos ilmestynyt, tein heti varauksen kirjastoon.
Eikä Fossum pettänyt, ainoastaan harmitti kirjan lyhyt sivumäärän. Kirjan poliisivaljakko, Sejer ja Skarre ovat siinä määrin sympaattisia hahmoja, että heistä olisi voinut lukea vaikka 500 sivua.
Rikosromaanien viidakossa Fossum on kirkas tähti ja erottuu edukseen. Tämäkin teos on lämpimällä tavalla viisas. Toisaalta henkilöiden ahdistukseen samaistuminen on liiankin helppoa. Kaikki me kuljemme ikään kuin kuilun reunalla. Toiset putoavat, toiset eivät.
Ajatuksiaherättävää ja erittäin suositeltavaa lukemista!
Heissan! En kommentoi näitä rikoskirjoja, mutta haluan antaa pienen vinkin kirjasta, joka ehkä voisi kiinnostaa Sinua, kun tämä dekkarivaihe tulee täyteen. Ehä olet lukenutkin kirjan Sisareni puolesta? Kirjoittaja on Jodi Picoult. Kirja imaisi ensi lehdiltä mukaansa ainkain minut, jonka edellinen kirjatuttavuus Revolution road tuli luettua. "Sisareni puolesta" käsittelee monen ihmisen näkökulmasta perheeseen isolle siskolleen "lääkkeeksi" hankittua Annaa. Tällaista tapahtunee ja on tapahtunut oikeassakin elämässä. Suosittelen. Teksti on sujuvaa ja kiinnostavaa aiheesta puhumattakaan. Sadepäivän terveisin Lailaluu
VastaaPoistaKiitos Lailaluu vinkistä! Jodi Picoult on yksi suosikkikirjailijoistani, joten tuon Sisareni puolesta olen lukenut... Arvio löytyy vuodatuksen blogista osastolta draama.
VastaaPoistaVielä yksi dekkari meneillään, sen jälkeen luen Mankellin Italialaiset kengät.
Sadepäivä täälläkin, otollista aikaa lukea :)
Kävin katsomassa esittelysi, olet tosiaan kovasti pitänyt kirjasta ja Jodin tavasta kirjoittaa. Minulla on vielä suurin osa lukunautinnosta edessäpäin. Tällaisten romaanien kohdalla kirjan soisi jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan. Hauska kuulla arviosi Mankelin "Italialaisista kengistä". Löysin sen joku aika kirpparilta, mutta en ole vielä lukenut. Lukuiloa! t.Lailaluu
VastaaPoista