607s.
Lumoava kirjallinen mysteeri, ylistyslaulu Barcelonalle, rakkaustarina, kauhukertomus ja huima maailmanmenestys - tätä kaikkea on huikean Tuulen varjo -romaanin paha sisarpuoli Sinettilakan vaakunassa on enkeli siivet levällään, ja kuoressa David Martínin nimi.
Salaperäinen pariisilaiskustantaja Andreas Corelli toistaa kirjeessään vuosi sitten esittämänsä tarjouksen. Hän lupaa tehdä nuoresta kirjailijasta rikkaan ja kuolemattoman. Onnettomat olosuhteet ja epätoivoinen rakkaus saavat Davidin hyväksymään Corellin tarjouksen - mutta hinta on kovin mahdollinen. David johdatetaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, joka kuiskii hänelle salaisuuksiaan. Myös lukija on vietelty.
***
Odotin kuin kuuta nousevaa tätä kirjaa varauksesta. Kuulemani ja lukemani mukaan monet ovat Tuulen varjon jälkeen olleet Enkelipeliin pettyneitä, joten hiukan varauksella kirjaan tartuin. Monet ovat kirjasta myös lumoutuneet ja itse kuulun viimeksi mainittuun ryhmään.
Siis. Kuten kuvitella saattaa, kirjailijalla oli melkoiset paineet teosta kirjoittaessa kulttimaineeseen nouseeen esikoisen jälkeen. Myötätunnolla häntä ajattelen. Mielestäni Carlos onnistui loistavasti Enkelipelissä. Tässä oli pitkälti sama mystinen tunnelma, kuin Tuulen varjossa. Tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Tuulen varjoa. Silti tarina oli selkeästi omanlaisensa. Oli Unohdettujen kirjojen hautausmaa, oli samoja pimeitä katuja ja rakennuksia, oli uhkaava ja outo tunnelma...
Paikoin juoni tuntui hajanaiselta ja liiaksikin rönsyilevältä. Lisäksi teoksen ahdistus meni välillä jo aivan sarkasmin puolelle, juonikuviot suorastaan överiksi.
Mutta kaiken kaikkiaan, aivan loistava goottilainen rakkaus/kauhutarina. Innolla jään odottamaan Zafónin seuraavaa teosta. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥