Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla

Paasilinna 2015, 239s.

Olin ajatellut väärin: olin toivonut, että jos annan maailman olla rauhassa, sekin jättäisi minut rauhaan. Niin ei ollut käynyt. Aalo ei ollut haalistunut lainkaan viidessä vuodessa, ja Antti muistutti olemassaolostaan koko ajan kiivaammin. En tiennyt, miten kaikkeen pitäisi suhtautua.

Missä: Helsingissä

Miksi: Luottosuosittelijalleni Kristalle vinkistä kiitos! Kirjasisko tietää mistä pidän, ja ilman häntä olisi saattanut tämä aarre lipua huomioni ohi.

Stoori: On Johannes, tavallinen helsinkiläinen nuorimies, joka työskentelee kellosepänliikkeessä. Johanneksen unettavan tylsä elämä saa tummempia sävyjä, kun hän tapaa vanhan ystävänsä Antin. On vierähtänyt viisi vuotta siitä, kun Antin sisar Aalo teki itsemurhan. Nyt on Antin mukaan maksun aika, aika kostaa, mutta kenelle?

Johannes ei ole tietenkään Aaloa unohtanut, hänhän rakasti parasta ystäväänsä! Päinvastoin, Johannes on elänyt Aalon jälkeiset vuodet puoliteholla, kuin pakonalaisena. Menneisyyden tuulien myötä Helsingin kadut muuttuvat psykoottisen pelottaviksi, suru jäytää takaraivossa, ihmisistä on tullut kuin nukkeja, pitäisi nukahtaa, mutta uskaltaako?

Tunnelma: Aidosti pelottava! Kirja tarjoaa lukukokemuksen, joka muistuttaa ajelua kummitusjunassa. On hämärää, on pimeää, todellisuus vääntyilee oudosti, paniikki hengittää jatkuvasti niskassa...

Kenelle: Tekisi mieli kirjoittaa, että jokaiselle meistä, jotka ovat joskus kärsineet piinaavasta unettomuudesta. Mutta en tahdo tätä mainiota kirja muiltakaan pihdata. Päinvastoin, teosta voisi suositella jokaiselle, joka tahtoo tai uskaltaa kurkistaa todellisuuden verhon taakse.

Plussat: Siis Tiina Raevaara, järkyttävän kaunis kirjailijahan kirjoittaa varsin vetävästi! Tarina on tiivis paketti kauhua, joka perustuu epätietoisuuteen. Mikä on totta, mikä kuvitelmaa? Kuinka pahoista harhoista voi ihmisparka joutua kärsimään? Vai ovatko ne harhaa ollenkaan?

Miinukset: Yö ei saa tulla on niitä kerralla ahmaistavia makupaloja, jotka jättävät nälän saada lisää ja pian. Ainoaksi miinukseksi voisin mainita sellaisen seikan, että arvasin loppuratkaisun vähän liian aikaisin. Toisaata ei se lukuelämystä mitenkään pilannut. Se nyt tietysti harmitti, että kirja ylipäätään loppui.

Yleistä: Kirjakevät on alkanut minulla valitettavan laimeasti, joten Raevaara toi oikean piristysruiskeen keskelle pettymysten sumaa. Tästä on suunta vain ylöspäin! Monia kiintoisia kirjoja löytyy lukulistalta, ja tämä jota nyt luen, on sellainen, jota tulen myös suuresti suosittelemaan.

Toisaalla: Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Amma, Suketus, Ulla, Krista


Ihmisten läsnäolo ei kuitenkaan tuntunut niin rauhoittavalta kuin olin toivonut. Ymmärsin, kuinka ymmärtämättömiä ja naiiveja ihmiset kaupungissa olivat. He eivät olisi tunnistaneet uhkaa, vaikka se olisi seissyt heidän edessään. Ihmiset elivät valheessa. Heitä huijattiin.