Erik Axl Sund; Lasiruumiit

Glaskoppar 2014, suom. Kari Koski ja Otava 2015, 411s.

Kuinka he voisivat ymmärtää?
Kuinka selittää, mitä nälkä on sille, joka on aina syönyt itsensä kylläiseksi? Miltä tuntui palata koulusta kotiin vaatteet likaisina ja pikkusormi murtuneena. Käsivarsi yltä päältä mustelmilla.

Missä: Tukholmassa.

Miksi: Varistyttö-trilogian takia, joka rakastutti minut "Sundin pariskunnan" jäljittelemättömän tylyyn tyyliin.

Stoori: Siinä missä edellisessä poikien kirjasarjassa jahdattiin pedofiileja, on nyt hyvän ja pahan raja harmaampi. Mikään ei ole aivan mustavalkoista, syyllinen, syy ja seuraus -suhteet haparoivampia. Tällä kertaa nimittäin Varistytöstä tuttu rikospoliisi Jens Hurtig saa selvitettäväkseen nuorten lukuisia itsemurhia. Taustalla vaanii jotain ylimaallisen pimeää, suorastaan saatanallista. Jäljet johtavat bändiin nimeltä Nälkä.

Kun ensimmäinen äkillinen suru oli laantunut, hän oli suuttunut sisarelleen, koska hänestä tuntui siltä, ettei tämä ollut kelpuuttanut häntä. Ja tässä hän nyt istuu edessään neljätoista raporttia nuorista ihmisistä, jotka ovat tehneet samoin

Juttelin Helsingin Kirjamessuilla lyhyesti kirjailijoiden kanssa tästä uudesta sarjasta, ylipäätään black metallista. Kuulemma ruotsalaisen Shining yhtyeen laulaja/sanoittaja Niklas Kvarforth on antanut vinkkiä alakulttuurin kiemuroista, joskin uskon kirjailijoiden ottaneen vapauksia suuntaan ja toiseen. Ja sehän on kirjallisuudessa täysin sallittua.

Kenelle: Nuoremmat lukijat saattaisivat saada kirjasta enemmän irti, kuin me varttuneemmat? Myös Varistyttöfanit lienevät Sundien kehitystä seuraavan, näkemän pitää, kuinka romaani heille aukeaa.

Tunnelma: Sekava, määrittelemätön, pimeä.

Plussat: Jälleen kerran Sundit tietävät, kuinka herätellä lukijassa inhon väristyksiä. Jos viimeksi teoksesta löytyi  lapsipornon kauheuksia, nyt sivuilla vilisee sian raatoja. Kuitenkin, kuten takakansi lupaa, kirja on myös syvästi inhimillinen ja välillä jopa hellän kaunis. Ja juuri nämä pilkahdukset, häivähdykset tekevät tarinasta sympaattisen. Lukemisen arvoisen.


Miinukset: No niin. Minullahan oli teoksen suhteen aivan valtaisat odotukset, jotka valitettavasti johtivat pettymykseen. Lasiruumiit ratsastaa pitkälti samalla kaavalla kuin Varistyttö. Liian pitkälti. Lisäksi juonen perhesuhdekuviot, jopa itse tarina, jäävät selkeästi totuttua heikommalle tasolle.

Yleistä: Varistyttöä on sekä kehuttu, että mollattu sen verran paljon, että tunnen itseni nyt takinkääntäjäksi tällaisen arvion jälkeen. Niin mieluusti olisin juuri tähän kirjaan, joka aloittaa muuten uuden sarjan, ihastunut. Niin mieluusti olisin liputtanut Sundien puolesta. Liputankin. Nimittäin toivon sarjan parantavan tästä roimasti. Eikö?

Muualla: Jäämme odottamaan.


Maailma on käsittämätön, ja partaterä tekee kaikesta ainakin vähän kouriintuntuvampaa.

***



Helmet-haaste 11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut