 |
| Otava 2018, 205s. |
Nyt olisi ajateltava ääneen. Pääni sisälle ei mahdu enää kysymys, joka on vaivannut minua pitkään:
"Mitä vittua sulle on tapahtunut?"
Vastaus tulee välittömästi, en ole varma sanooko joku sen ääneen:
"Kuole senkin hullu kusipää!"
Painan molemmin käsin korviani, hulluudelle ei olisi nyt sijaa. Minun olisi juotava pääni selväksi.
Happotestistä tutun Joonatanin elämä on nyt kääntynyt kohti varsinaista Loppuluisua. Edellisessä osassahan sympaattinen juoppomme sai mehevän perinnön - joka luonnollisesti on valunut nesteen muodossa kurkusta alas. Vaimon lähtöä tai sisustusongelmia uudessa lähiökodissa ei juuri tule mietittyä, koska silmien auetessa tärkeämpi toimi valtaa mielen. Äkkiä pullo tutiseville huulille. Myöskään peiliin ei kannata vilkaista; siellä töllöttää joku täysin vieras mörkö ja usein naama tohjona.
Mutta Joonatanin elämällä on kuitenkin tarkoitus
Minun on saatava lihapiirakka ja parisuhde.
Naisia (omasta mielestään) komean ja kaikin puolin viehättävän herrasmehen ympärillä tuntuukin suorastaan surisevan. On baarista bongattu neitokainen ja samassa rapussa asuva yksinhuoltaja. Paskat vain pois housusta ja menoksi! Elämällä on vielä paljon annettavaa Joonatanille ja etenkin hänellä elämälle, vai onko sittenkään? Naapurin juopon kuolema pysäyttää - mutta vain hetkeksi. Kun todellisen valinnan paikka viimein koittaa, kun mahtipontiset, suuruuden hullut kuvitelmat murtuvat, jää jäljelle ihminen paljaimmillaan.
Loppuluisu on huikean hieno romaani alkoholistin hatarasta, ja silti viinan tuoman itsetunnon värittämästä todellisuudesta. Armoton toilailu naurattaa kyllä, mutta erityisesti teoksen loppukohtausta on mahdotonta lukea kuivin silmin. Myötähäpeän tilalle astuu nyt jotakin aivan uutta.
Edelleen, suuri kiitos kirjailijalle romaaneista, joilla hyssyttelemään tottuneet suomalaiset herätetään!
"... lupaus jonka herättyänne voitte antaa, on vain siitä päivästä, joka on valjennut. Eilinen on jo painunut historiaan, sen sisältöä ette voi muuttaa. Huomisesta on turha murehtia. Jäljelle jää tämä päivä, eläkää se juomatta ja muita kunnioittaen."
***
Kirjan on lukenut ainakin Kirsi.
Luin kirjailijan esikoisteoksen Happotesti ja luin sen varmaan liian vakavalla naamalla. Säälin vain vaimoa ja perhettä. Jotenkin kun kuuntelee kauppiaita, joilla tyhjeni isompiprosenttiset kalja/lonkerohyllyt alta aikayksikön ja sitten sanotaan, ettei mitään ongelmia ole missään, niin valitettavasti ne ongelmat ovat siellä kotona. Tämmöistä se juominen on. Kalle Lähteellä on omakohtainen kokemus alkoholiin ja hän tietää mitä kirjoittaa.
VastaaPoistaJuuri näin, Mai! Lähipiirissäni ei aivan tämän kaltaista alkoholismia ole, joten suhtauduin tekstiin pitkälti huumorilla. Vaimon osa tässä on se hirvein, kuten tietysti koko perheen. Rohkeudella Kalle Lähde kirjoittaa, siitä hänelle täydet pisteet <3
PoistaMain kommentista ymmärsin että Kalle Lähteellä on itsellään ollut alkoholistiongelma eli hän tietää, mistä kirjoittaa. Toivottavasti tällaisista kirjoista olisi apua niitä tarvitseville.
VastaaPoistaKyllä! Luin ennen Happotestiä kirjailijan haastattelun, jonka myötä teoksesta kiinnostuinkin. Tärkeää nostaa tämä aihe pöydälle!
PoistaViime vuoden prenkkukirja oli Happotesti. Tmän vuoden se on Loppuluisu. Olen lukenut - ja tenttinyt - kaksi metriä alkoholismia käsitteleviä tai sivuavia kirjoja. Nyt ei tarvita enää kuin nämä kaksi!
VastaaPoistaKiitos Johnny-Kai kommentistasi! Melkoinen urakka sinulla takana! Varmaan nämä Lähteen teokset antavat aiheeseen tuoretta näkökulmaa?
Poista