maanantaina, kesäkuuta 04, 2018

Ninni Schulman; Poika joka ei itke


Pojken som slutade gråta 2012, suom. Terhi Vartia ja Tammi 2018, 383s.


Koko takaseinä näytti romahtaneen, ja rikkinäisistä ikkunoista tuprusi mustaa savua tielle. Ohuempaa, sinertävää savua levisi pitkin tiilikattoa, ja puujulkisivusta lohkeilleet kappaleet pyörivät ilmassa kuin jättimäiset konfetit. Hän ei ollut ikinä nähnyt mitään vastaavaa.



Tunnetko savun hajun, kuuletko liekkien ahnaan rätinän? Kuinka se nielee seiniä, kuinka se lähestyy mahtavalla, kaikkinielevällä voimalla? Tervetuloa Hagforsiin. Tervetuloa jo elämään elokuuta, jossa helle ei armoa anna. Eikä pyromaani. Sillä sellaisestahan tässä on oltava kyse, tahallaan sytytetystä palosta jossa kuolee paikkakunnan yksi kaunottarista. Kärventyneenä hän tosin ei enää ihmistä muistuta.

Sitten syttyy toinen palo.


Tuntuu lähinnä siltä kun aurinko menee pilveen, värit katoavat ja kaikesta tulee mustavalkoista, harmaan eri sävyjä. Mikään ei merkitse mitään, kun maailma näyttää siltä, ja se on ihan helvetin epämiellyttävää. En tiedä, miten jaksan elää tällaisessa maailmassa.



Tyttö lumisateessa tutustutti  meidät toimittaja Magdalena Hanssoniin ja poliisi Christer Berglundiin. Tutuksi tulivat myös Petra, Folke ja Urban. Unelias kesärauha on poliisien kohdalla muisto vain; millainen mielipuoli polttaa ihmisiä hengiltä? Johtolankoja ei juuri ole, eikä lisää tulevia uhreja tunnu yhdistävän yhtään mikään. Paikallisten keskuudessa leviää paniikki.


Tietysti Poika joka ei itke edustaa erittäin laadukasta trillerigenreä, mutta lukunautinnon vie huippuunsa itse päähenkilöt. Heidät tuodaan lähelle kaikkine inhimillisine ongelmineen mitä taidokkaimmalla tavalla. Ruotsalainen toimittaja/kirjailija Ninni Schulman näyttää kuinka kuvailla hahmojen arkea ja tunteita fantastisesti, käyttämättä siihen sivukaupalla tilaa. Poika joka ei itke on surullinen tarina, mutta sitä lukiessa tulee kodikas olo. Kuin räsymatot lattialla, tuulessa narulla paukkuvat pyyhkeet. Hiekka, joka rapisee lattialla uintieissun jäljiltä.

Tässä meillä on kuulkaas aivan täydellinen kesädekkari!



Et kuule kun lakkaan itkemästä.




10 kommenttia:

  1. Tämä kirja on varauksessa. Ihastuin itsekin kirjojen päähenkilöihin ensimmäisessä kirjassa. Kiitos esittelystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tässä on vallan ihanat päähenkilöt ja heidän elämistä tosi mielenkiintoista lukea :)Nyt tuo tulipaloteema vaan huh huh, tulis liian lähelle ellen olis kirjaa jo lukenut.

      Poista
  2. Jes, mahtava kuulla, että tämäkin olisi hyvä! Tykkäsin kovasti Tyttö lumisateessa -kirjasta, joten hienoa jos tämäkin jatkaa samalla linjalla. Mulla on myös tämä varauksessa, joten kivaa kesälukemista siis tiedossa. :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa lupaavalta! Minulle kirjailija ei ole ennestään tuttu, mutta pidän tämän mielessä, koska tämäntyyppisen lukemisen tarvetta tulee aina välillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjarakkautta, hienoa kuulla :) Kirja on oikein sopiva heillekin, jotka eivät varsinaisesti rakasta genreä.

      Poista
  4. Kirja kuulostaa erittäin houkuttelevalta, laittaa oikeasti miettimään minkälaisia sekopäitä ulkona liikkuu. Kiitos kun bloggasit tämän stoorin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi sanoistasi :) Lue ihmeessä!!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥