maanantaina, kesäkuuta 10, 2013

Vera Vala; Kosto ikuisessa kaupungissa


Vera Vala ja Gummerus 2013, 351s. (arvostelukappale)

Totuus, se tuli aina julki. Kaikkien teot punnittiin. Ajatus vallasta sai Marcon hymyilemään. Kaikki sujuisi niin kuin hän oli suunnitellut. Elämä oli peliä, mutta tällä kertaa pelinjohtaja olisi hän itse. Ja kun kapteeni käskee, toisten on paras totella.

Kuolema sypressin varjossa tutustutti meidät viehkoon yksityisetsivään nimeltä Arianna de Bellis, sekä hänen sympaattiseen, mutta aavistuksen kliseiseen homoystäväänsä, Angeloon. Sypressi tuoksui, maisemat huikaisivat, tunnelma oli kesäisen kiihkeä. Sarjan toinen osa, Kosto ikuisessa kaupungissa johdattaa lukijan jälleen Ariannan tutkimusten pariin, tällä kertaa tapahtumapaikkana itse ikuinen kaupunki, Rooma. Mutta siinä missä auringon säteet hurmaavat turkoosina loiskivan veden, paljastaa kaupunki öiseen aikaan todelliset kasvonsa. Pimeydessä vaanii vaara, hengittää oikeastaan jo olkapääsi takana...

Kaikki alkaa siitä, kun parlamentaarikko Anna Lucarelli palkkaa Ariannan varjostamaan sisartaan Lauraa, assyriologian professoria. Anna uskoo jonkun tuntemattoman uhkaavan sisartaan, joka vastikään joutui pahoinpitelyn kohteeksi. Kohtalokkain seurauksin. Mutta ennen kuin Ariannan tutkimukset pääsevät kunnolla edes alkuun, Laura murhataan. Syyllisyyttä poteva yksityisetsivä on jo päässyt epämääräisen pimeyden kintereille, eikä hän luota paikallisten, hiukan korruptoituneiden poliisien ammattitaitoon. Arianna päättää ottaa itse Lauran murhaajan kiinni, selvittää sekavan vyyhdin, joka naisen takaa suorastaan pursuilee. Oikeastaan hänellä alkaa olla kiire, ehkä uhreja on tulossa lisää.

Pian käy ilmi Lauran kytkökset paikallisiin anarkisteihin, huumekauppiaisiin, varkauksiin. Minkä jäljille Laura oikein pääsi? Mikä oli niin vaarallista, että ystävällisen ja iloisen naisen oli maksettava siitä hengellään?

Lauran kuolema oli välttämätön. Hänessä asui pahuus. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta. Haluaisin kertoa muille, miltä olen heidät vapauttanut. Heidän olisi syytä olla kiitollisia. Kuinka paljon olenkaan joutunut sietämään.

Entäs sitten Ariannan on menneisyys, hänen kadonneet vuotensa, joista nainen muistaa vain ahdistavia väläyksiä? Painajaisissa epämääräiset muistot hyökyvät päälle, el Lobo ei olekaan jättänyt häntä rauhaan, vaan vaanii yhä varjoissa –

Kauniin Vera Valan aiempi romaani viitoitti tietä eräänlaiselle chick lit -jännitykselle, jolle myös toinen osa on uskollinen. Jälleen tunteet käyvät kuumina, maisemat häikäisevät ja mukana on kiva ripaus paikallista historiaa. Juoni leikittelee lukijan kanssa kissaa ja hiirtä, vihjailee mutta eipäs paljastakaan. Kovin pelottavaksi teos ei äidy, ja siksi povaan sen olevan monelle kesälomalaiselle mieleistä rantaseuraa.

Viime kerralla muuten arvasin murhaajan etukäteen – nyt niin ei käynyt, päinvastoin. Teoksen lopusta löytyy useampikin yllätys!

Ariannan kanssa ovat seikkailleet ainakin Kirsi, Annami, Jonna,  Maria


Ps. Täysin kirjaan liittymätön kommentti. Viime aikoina kirjabloggaajia on kritisoitu vähän joka tuutissa, ja nyt postausta laatiessani huomasin sen väijyvän jatkuvasti takaraivossa. Mitä uskallan kirjasta kirjoittaa? En ole kirjallisuuden ammattilainen missään mielessä (paitsi ehkä siinä, että olen lukenut viisivuotiaasta saakka - paljon), pidän blogia täysin harrastusmielessä, ja kyllä, saan niitä pahamaineisia arvostelukappaleita. Tämäkin on itse asiassa sellainen. Bloggaamista en kuitenkaan aio lopettaa, vaikka suurella vaivalla hiljennetty itsekritiikki uhkaa taas huhuilullaan viedä harrastuksesta hohtoa...

24 kommenttia:

  1. Kauniin Vera Valan kaunis kirja! Luen parhaillaan...ja murhaajasta ei aavistustakaan.

    (Mikään laki ei voi estää ketään kertomasta omista lukukokemuksistaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vastaus sulle tuli nyt tuonne alemmas :)

      Poista
  2. Minun on kyllä ihan pakko hommata nämä Valan kirjat! Dekkareiden ja erilaisten kulttuurien ystävänä sujahdan hienosti kohderyhmään. Tämä arviosi vielä vahvisti mielenkiintoani. Minusta Ariannan aukot muistissa tuovat lisäkoukun tähän kirjasarjaan.

    ~~~

    Nyt on tosiaan aika lailla tapetilla kirjabloggaajien eettisyys. Olen lukenut mielenkiinnolla, joskus epäuskosta silmät selällään, joskus lähes naurun partaalla noita juttuja. Enkä ole oikein tullut hullua hurskaammaksi. En oikein ymmärrä, mitä tässä lopulta odotetaan ja vaaditaan, mutta ehkä se selviää joskus. :D



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, ota Valan kirjat sellaiseen rakoseen, kun kaipaat ihan vain viihteelle heittäytymistä. Minusta näissä on parasta juuri miljöön kuvailu, tunnelma...

      No juu, päätin jo, etten lähde yllä mainittuun soppaan omaa lusikkaani työntämään, enkä oikeastaan ole jaksanut kuin silmäillä keskusteluja. Kuitenkin otan nokkiini niin helposti jokaisen kritiikin. Ei pitäisi antaa pahan puhumiselle mitään arvoa mutta...

      Ihanaa, että osaat asialle nauraa! Pointit tuntuvat olevan huutelijoilla hukassa :D

      Poista
  3. Leena, okei, samoilla kujilla liikut siis sinäkin :)

    Ei voi, ei, mutta kun oma mieli on heti "pahisten" puolella syytöksineen... Täytyy yrittää vain unohtaa koko juttu. Kiitos rohkaisusta!

    ♥♥♥

    VastaaPoista
  4. Veran ensimmäinen kirja on alkanut kiinnostaa minua siinä määrin, että voipi olla, että se päätyy minun ensimmäiseksi kotimaiseksi piiiiiiiiitkäääääään aikaan. =D (Olen luvannut lukea ainakin yhden kotimaisen tänä vuonna, ja hups, yhtäkkiä sitä huomaa, että vuosi alkaa olla jo puolessa. Mutta periaatteessa olen pitänyt jo lupaukseni, kun lukaisin sen yhden kotimaisen sarjakuvan... =D Ei, pitää mun lukea ihan oikea kotimainen kirja!) Näissä Veran kirjoissa on kivat kannet, houkuttelevat lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, ei mitään kiirusta - tässähän on vielä puoli vuotta aikaa :D Ja näitä hyviä kotimaisia kyllä riittää! Mua kiinnostaisi hurjasti, mitä mieltä olisit esimerkiksi Tuomaisen Parantajasta...

      Olet oikeassa, Veran kirjoissa on upeat, kuvaavat kannet. Näihin tarttuu mielellään!

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kuten jo sinulle olen kertonutkin, niin itsekritiikki on nostanut päätään myös täällä. Ainakin tällä hetkellä koen vaikeammaksi kirjablogata kuin yleensä, vaikka aina mietin tarkasti, mitä bloggauksiini kirjoitan. Jossakin kommenttikentässä joku oli jo sanonut, että kirjabloggaajat ylpeilisivät kirjallisuusopintojensa puutteella. Koin tämän näpäytyksenä myös itselleni, koska juuri samaan kommenttikenttään olin maininnut, ettei minulla ole kirjallisuudenopintoja. Toisaalta olin myös pohtinut, onko minulla enää joidenkin tahojen mielestä ns. pätevyyttä tai oikeutta kirjablogata. Kuitenkin minusta kirjablogien rikkaus on siinä, että myös ne aivan tavalliset lukijat, joilla ei ole kirjallisuusopintoja, voivat kertoa kirjoista mielipiteensä. Onhan kirjabloggaajissa tietenkin myös niitä ehkä enemmän kirjallisuudesta tietäviä, mutta silti toivoisin, että myös tällainen ihan tavallinen filosofian opiskelijan, joka sattuu myös olemaan innokas lukija, voisi antaa jotakin jollekin lukijalleni. En sitten tiedä, onko se, mitä blogini lukijoille antaa, sitten jotenkin vääränlaista, koska minulla ei (ainakaan vielä, koska yhtenä vaihtoehtona toiseksi sivuaineeseeksi kyllä pyörittelen päässäni yleistä kirjallisuusstiedettä) ole kirjallisuusopintoja.

    P.S. Itsekriittisyys iski. Oli siksi pakko poistaa alkuperäinen kommentti ja postata toinen hieman kirjoitusvirheetön. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, voi sinua <3 Minä suorastaan kylvän typoja blogikommentteihin - ja toisaalta en niitä usein edes itse tajua! ;)

      Pahimmillaan tuo kritiikkivyöry aiheuttaa juuri blogijumitusta, ääri-ilmiönä jopa lukujumia, mutta onneksi sitä ei taida olla meillä kummallakaan. Eiköhän tämä kohu pian laske. Sitä odotellessa yritetään olla välittämättä ja toisaalta pakerretaan omien blogiemme kanssa tutuilla tyyleillä.

      Jotain hyvää; kirjastosta tuli juuri tekstarilla ilmoitus Kafka rannalla saapumisesta! Oi että, vielä pitää odottaa... :)

      Poista
    2. Vaikka siistin kommenttia, kirjoitusvirheitä jäi silti. No eipä se kai niin vakavaa ole, ja kyllä minullekin niitä typoja tulee ja jää kommentteihin, koska melko ahkerasti kuitenkin kommentoin. Joskus kommentoin siis myös vaikka kiireisenä tai väsyneenä ja vaikuttaahan se kommenttien kieleen ja myös laatuun. :)

      Minulla on ollut jonkinlainen lukujumi 1Q84:n jälkeen. En ole vain lukenut ihan niin paljon kuin yleensä enkä ole nauttinut täysillä mistään lukemastani. Paitsi nyt kesken olevan kirjan maailmaan olen tempautunut oikein kunnolla, joten taitaa 1Q84:n maailma hieman hellittää otettaan minusta. :) Tuskin kohu kestää kauan (tai sitten tulee taas jostakin uusi kirjablogimaailmaa vavisuttava kohu...).

      Täälläkin Kafka ilmeisesti pitäisi varata. Jossakin vaiheessa oli jo paikallakin, mutta en rynnännyt heti kirjastoon, joten taitaa olla pakko varata. Luotan kyllä siihen, että ehdin kirjan saada, koska lähikuntien kirjastoissa sitä on näyttänyt olevan hyllyssäkin, joten varmaan jonkin lähikunnan kirjaston kappaleen ainakin saan. Lähikirjastossa ja pääkirjastossa näyttää olevan melkein poikkeuksetta kaikki kappaleet lainassa. Kolmisen viikkoa vielä pitää malttaa. :)

      Poista
    3. Oi, nyt kiinnostaa, mitä olet lukemassa! Hyvissä kirjoissa on riskinsä - mullakin jäi pari 1Q84:n jälkeistä lukukokemusta vähän Murakamin varjoon. Vei aikansa toipua ja palautua jälleen tähän todellisuuteen ;) Ennen Harukia Tummanhopeinen meri oli sellainen teos, jonka piiristä en meinannut päästä millään irti.

      Itse aloittelen Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme -kirjaa. Jos blogisavut pitävät paikkaansa, tulossa on melkoinen lukuelämys.

      Kyllä siihen heinäkuun alkuun Kafkan kanssa maltetaan odottaa :)

      Poista
  7. Minulla on vielä ensimmäinen osa kesken. Pidän juuri tuosta piirteestä että kirjassa kuvaillaan paljon ympäristöä ja itse tunnelmasta voi nauttia (nämä kirjat sopivat siis myös tällaiselle joka ei yleensä paljon dekkareita lue). Toisaalta kärsimättömänä tuntuu että ainakin ensimmäinen osa etenee hyvin hitaasti. Sen vuoksi myös minä etenen kirjan kanssa hitaasti.

    Minäkään en ole jaksanut ottaa osaa tähän kuohuvaan kirjablogikeskusteluun. Hieman puolueellisesti toteaisin että minusta on vain hienoa että kirjablogit lisäävät ihmisten lukuintoa. En usko että esim. koululaistemme sijoitus Pisa-tutkimuksissa olisi niin korkealla jollemme olisi tällaista lukukansaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, no niinpä! Voiko se nyt olla niin kamalan huono juttu, jos lukeminen ei olekaan (kärjistettynä) "nörttien" puuhaa vaan jopa "coolia"?! Pidetään me vaan pintamme näistä välittämättä!

      Ihan totta, kovin jännittäviä nämä kirjat eivät missään nimessä ole. Tiedäthän millainen dekkarihirmu minäkin olen, joten luin nämä nimenomaan toiselta kantilta katsoen. Eihän Roomasta voi olla nauttimatta :)

      Poista
  8. En antaisi noiden kirjablogikritiikkien vaikuttaa siihen, mitä kirjoista kirjoitat, vaan jatka vain kuten ennenkin. Ikävää, että tähän pisteeseen on päädytty, että blogittajat joutuvat punnitsemaan sanojaan. Minä aion pitää linjani kuten ennenkin, enkä sitä muuta. Jos ihastun, annan ihastuksen näkyä, jos vihastun, annan vihastuksen kuulua.

    Mutta juuri Valan esikoisen lukeneena haluan ehdottomasti tutustua tähän toiseenkin. Ensi viikolla hankin käsiin Suomi-lomalla, luen ehkä jopa järvimaisemissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, nämä ovat niin puhtaasti viihteellisiä teoksia, että kirjojen parissa hermo suorastaan lepää :) Ihania maisemia, aiheuttavat auttamatta kyllä matkakuumetta...

      Kiitos sanoistasi! Täytyy aloittaa taas taistelu itsekritiikkiä vastaan. Olen näiden postausten kanssa muutenkin melkoinen töksäyttelijä ja kateellinen teille, joilla juttu soljuaa kuin itsestään :) Mutta oma tyyli on oma tyyli - näillä mennään.

      Poista
  9. Minulla on kesän kirjapinossa odottamassa Valan Kuolema sypressin varjossa :)

    Minullakin on ollut mielessä viime päivinä tämä Nyt -liitteestä lähtenyt keskustelu, jossa me kirjabloggaajat näyttäydymme hirviöinä ja sielumme myyneinä. Olen ollut aivan ihmeissäni meihin kohdistuneesta kritiikistä. Suurin osa bloggaajista on ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät tituleeraa itseään kriitikoiksi missään vaiheessa. Kirjablogimaailmasta löytyy myös alan ammattilaisia, jotka ovat työnsä puolesta tekemisissä kirjallisuuden parissa mutta eivät hekään väitä itseään kriitikoiksi, missään vaiheessa.

    Ihmettelen kovasti sitä, miksi minun kirjablogiharrastukseni on nyt muilta pois? Miksi minun ajatukseni kirjoista tuntuvat joidenkin silmissä uhalta, tai syyltä kehitellä älyttömiä stereotypioita (kun mehän luemme kaikki samoja kirjoja ja ylistämme kaikkia kirjoja joita saamme arvostelukappaleina)?

    Minä en ole kiinnostunut muusta kuin lukemisesta, ja luenkin juuri sitä mitä haluan sillä kuten Annika tiedät, Rakkaudesta kirjoihin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, hih, näillä mennään - Rakkaudesta kirjoihin <3

      Mutta kieltämättä tämä kohu vaikuttaa kateellisten kärjistämisiltä. Kirjabloggareista jostain syystä tahdotaan tehdä pahiksia, ja näillä huutelijoilla tuntuu olevan pointit pahasti hukassa. Miksi kirjoista ei saisi tykätä? Vai pitäisikö tykätä vain hiljaa omassa makkarissa, eikä ainakaan kenellekään hyvistä lukukokemuksista kertoa?

      Mahtavatkohan sormella osoittelijat pelätä sitä lämmintä yhteishenkeä, joka bloggareiden välillä vallitsee? Eihän kirjakavereita hyväksytä :D

      No joo, annetaan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

      <3

      Poista
  10. Varasin tämän kirjastosta, kun huomasin,että varauksia ei ollut vielä kertynyt kovin monta. Nyt vain odotan malttamattomana, milloin saan kirjan hyppysiini. :)

    Myönnän, että tuo viime päivinä vellonut keskustelu on pistänyt miettimään omaakin bloggaamistani. Mielessä on käynyt, että mitä sitä uskaltaa enää kirjoitella näin amatööripohjalta. Taidan jatkaa kaikesta huolimatta entisellä mutu-linjalla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuutar, varmasti tykkäät tästä, jos ja kun aiempikin osa kolahti! Leppoisia lukuhetkiä.

      Mutu-linja se paras linja! Näillä mennään :D

      Poista
  11. Voi eei, ethän sä voi lopettaa kun vinkkaat varsin ajankohtasia kirjoja! Mä en oo vielä törmänny tuollaseen kritiikkiin.. oot ihan huippu näissä sun teksteissä! :-)

    Onhan se mukavaa, että tavallisetki ihmiset kertoo kirjoista tms, just se että ei tuu sellasia hirveen kritisoivia tyyppejä kirjottelemaan 'kriitikon nimen ansainneena' että kirjassa ei ollu sitä eikä tätä.... Ehkä jotku vaan pelkää, että niiden hommat loppuu? Jos kaikki rupeaa tekemään tälläsiä.. jaa-a, no enpäs tiedä.

    Mä oon ainakin saanu sun blogista hirveesti lukuideoita ! Ja ne marsut piristi kerran päivää :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi, voi kiitos sanoistasi! Tällainen aina piristää bloggaajan mieltä <3

      Marsukuvia luvassa lisää, täytyyhän niitä ottaa, jos kerran pidät :D
      En ole suunnitellut blogin lopettamista, en missään nimessä. Silloinhan en saisi enää arvostelukappaleitakaan :D No, suurin syy on kuitenkin harrastuksen yhteisöllisyys; on mukavaa jakaa ja saada lukuelämyksiä.

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Hannele kyllä, kepeän kesäisen jännä!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥