Heikosti positiivinen (2001) on Anna-Leena Härkösen viides romaani ja ensimmäinen omaelämäkerrallinen teos. Teoksessaan hän käsittelee todella henkilökohtaisesti äitiyttä ja äidiksi tulemisen haasteita. Kirjassaan Härkönen puhuu omista ongelmistaan sekä sellaisesta raskaudesta ja äitiydestä, jonka olemassaoloa ei muuten uskalleta tai haluta myöntää.
***
Vau, taitaa olla ensimmäinen lukemani kirja (??) joka löytyy Wikipediasta. Lukukerta ei ollut ensimmäinen, paremminkin ehkä noin kymmenes. Tämä on kirja, johon epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin palaan.
Härkösen kerronta on mieletöntä. Tällainen tabuja rikkova kirja saa nousta klassikoksi.
Toki teksti on rankkaa, mutta niin on -kokemuksen syvällä rintaäänellä- synnytyksenjälkeinen masennuskin. Ymmärrän, että kirjaan loukkaantuvat etenkin ne henkilöt, jotka eivät moista ole läpikäyneet, mutta ehdottomasti teos tulisi lukea niin puolisoiden kuin täydellisten äitienkin.
Kirjan alkupuoli käsittelee lapsettomutta ja halua "saada ehkä" lapsi, ja se osio iski itseeni silloin, kun äitiys oli minullakin vain haaveissa. Kirjaa on tullut rämmittyä läpi siis monissa elämänvaiheissa ja nyt kun omat lapset ovat isompia voi tekstiin rauhassa palata ja muistella että huh kun oli rankkaa mutta on ne vauvat silti niin ihania kissanpentutuoksuineen...
Härkösestä oon tykännyt.
VastaaPoista