Inger Frimansson; Kissa joka ei kuollut

Tavalliset ihmiset tekevät tavallisesta arjestaan vangitsevan painajaisen.

Keski-ikää lähestyvät Beth ja Ulf ovat lomailemassa kesäasunnollaan Ruotsin länsirannikolla paikatakseen rakoilevaa liittoaan. He saavat tietää, että läheisestä vankilasta on karannut kaksi vankia. Illan mittaan pariskunta juo reilusti alkoholia. Äkkiä he huomaavat, että pihalla liikkuu joku. Varmana siitä että tunkeilija on vaarallinen karkuri Beth tempaisee käsiinsä kirveen ja syöksyy miehen kimppuun. Kun mies kohottaa kätensä suojautuakseen, Beth iskee.

Psykologisen trillerin kuningatar Inger Frimansson on jälleen kirjoittanut piinaavan tarinan, jossa kuolema ja väkivalta tulevat osaksi tavallisten ihmisten elämää ja muuttavat sen lopullisesti. Kissa joka ei kuollut on seitsemäs Frimanssonilta suomennettu dekkari.

***

Nämä Frimanssonin kirjat ovat takuuvarmasti koukuttavaa luettavaa siinä tapauksessa, että kirjastosta ei muuta löydy. Alvtegen ja Fossum kirjoittavat pitkälti samantyylisiä psykologisia trillereitä, joissa seurataan tavallisen ihmisen joutumista epätavallisiin olosuhteisiin. Jostain syysä Frimansson ei minun mielestäni edellä mainittujen tasolle yletä, vaikka hänen kirjansa koukuttavia ovatkin. Olen ennenkin peräänkuuluttanut teksteihin lämpöä, ehkä Ingerin kirjoista jotain sellaista puuttuu.

Ihmisluonto on ihmeellinen asia, ja aiheesta riittää kirjoja kirjoitettavaksi. En varmaan koskaan kyllästy ihmismielen saloista lukemiseen.

Tässä(kin) kirjassa tapahtuu tragedia, joka suistaa tavallisen pariskunnan arjen raiteiltaan. Molemmat reagoivat omalla tavallaan ja joutuvat yhteisen kivun erilleen ajamiksi. Kirjan lopussa oleva Afrikan reissu tuntuu jotenkin irralliselta juonea ajatellen, enkä aivan sen pointtia ymmärtänyt.