Nostan hamettani, raotan pikkuhousujen kuminauhaa ja työnnän etusormella näytepalan testiin.
Näillä sanoilla alkaa kirjailijakuningatar Johanna Sinisalon jäätävän tulinen dystopiatarina kahdesta sisaruksesta, Vannasta ja Mannasta. Teos menee suoraan sinne missä palaa. Se ampuu dynamiittia silmille, hehkuvaa laavaa aivoille, migreenikohtauksen kaltaista tunnelatausta sydämelle, kivun paikalla puhas euforia.
Vanna, entiseltä nimeltään Vera, toimii teoksen kantavana äänenä. Seuraamme hänen tarinaansa niin pelottavan läheisessä tulevaisuudessa, kuin lapsuusajoissakin, jotka sankarittaremme sai viettää viehkon sisarensa Mannan seurassa. Mutta sitten Manna katoaa.
Eikä tässä vielä kaikki. Suomessa ei ole enää naisia. Ei nautintoaineita. Maa on alistettu Terveysviraston armottomaan valvontaan, meno on kuin Orwellin romaanissa Vuonna 1984. Niin paatoksellisen vainoharhaista, ja samalla kuitenkin kirjan jokaisessa sanassa lepää uhka. Tähänkö olemme menossa? Milloin lopetetaan naissukupuoli, ja korvataan se eloilla ja morlokeilla? Eloi viittaa naissukupuolen alarotuun, joka on aktiivinen pariutumismarkkinoilla ja jolle on leimallista miessukupuolen hyvinvoinnin kaikinpuolinen edistäminen. Morlokki taas viittaa naissukupuolen alarotuun, jolle on fyysisten rajoitteidensa (mm. hedelmättömyys) takia leimallista pariutumismarkkinoiden ulkopuolelle jääminen.
Sinun täytyy kyetä arvostamaan puolisoasi sellaisena kuin hän on, eli vaistonvaraisena ja sukuhormonien ohjaamana olentona. Toistaminen, palkitseminen ja vahvistaminen ovat eloisten käsityskyvyn kulmakiviä. Kiitokseksi vaimosi on tottelevainen, lojaali ja antaa rajattomasti rakkautta ja kiintymystä. (ELOISTEN KOULIMISESTA)
Auringon ydin on myös Jaren tarina. Jaren, joka tutustui luonteiltaan hyvin erilaisiin sisaruksiin jo nuoruudessa, työskennellessään tyttöjen asuttamalla maatilalla. Manna oli kuin syntynyt eloiksi, mutta Vanna... Vanna ja Jare, Jare ja Vanna.
Vainoharhaisessa valtiossa sinnittelevät nuoret päätyvät harjoittamaan erikoista "rikollisuutta", he ryhtyvät diilaamaan chiliä. Kirjan keskiössä, sen kuumana ytimenä piilottelee merkillinen päähenkilö; kasvi. (Kirjan luettua onkin hyvin vaikeaa kulkea chilipurkkien ohitse tuntematta hienoista kunnioitusta.) Kun alkoholi, huumeet, nikotiini sekä kofeiini ovat kiellettyjä, on fiksit revittävä muualta. Vaikkapa mahtipontisen tulisesta maustekasvista.
Auringon ydintä on mahdotonta lukea hikoilematta, tuntematta vilunväristyksiä, kiukkua, euforiaa. Lukuelämys osoittautui varsin intensiiviseksi, kuten Sinisalon teoksilla on tapana ollut, ne tulevat suoraan kohti. Jäin miettimään (mietin edelleen) kumpi parempi, Linnun aivot (ikisuosikkini Sinisalolta) vaiko tämä. Kysymys jää avoimeksi. Ihana, tajunnan räjäyttävä paketti!
***
Sinä olet kaivautunut minuun, olet tehnyt aivoihini pesän. Voisin yhtä hyvin leikata irti käteni tai sydämeni kuin jättää sinut tänne. Sinä selviäisit kyllä ilman minua, se tässä niin kivuliasta onkin. Sinä selviät aina kaikesta, jos vain tahdot, ja juuri sinun riippumattomuutesi minusta on tässä tuskaisinta.
Dystopia on genrenä hurmannut minut (mitä en olisi vielä joitakin vuosia sitten uskonut) ja Auringon ydin on ehdottomasti yhtenä lukulistalla. Kiitos innostavasta arviostasi. :)
VastaaPoistaPihi nainen, dystopioihin voi iskeä oikein himo :) Jos ja kun genre miellyttää, sun on ihan pakko tämä lukea!
PoistaTämä oli vasta toinen lukemani Sinisalo (edellinen oli hänen ei-niin-vakuuttava Finladia-voittajansa) ja Auringon ytimen myötä ihastuin täysin hänen tyyliinsä. Parasta suomalaista dystopiaa - ja aidosti pelottava tulevaisuuskuva, joka ei ehkä ole kaukana todellisuudesta. Nyt luen jo kolmatta Sinisaloani, Enkelten verta.
VastaaPoistaSinisalo ei kirjoita ainoastaan parasta suomalaista dystopiaa, hän kirjoittaa myös parasta suomalaista kirjallisuutta! (paljon sanottu? ;) Lue lue ihmeessä tämä! Ja Linnun aivot myös :)
PoistaMinä puolestani olen tykännyt aina tosi paljon juurikin siitä Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -kirjasta, mutta en ole saanut aikaiseksi lukea muita hänen teoksiaan. Postauksesi kyllä vakuutti, että tämä ainakin kannattaa, etenkin kun pidän dystopioista tavallisesti.
VastaaPoistaOi, sittenhän sinulle ei voi muuta kuin Sinisaloa suositella! Et tule pettymään :)
PoistaMahtava teksti Annika! Minua harmittaa, että en jotenkin päässyt Auringon ytimen sisälle, lienikö väärä lukuhetki vai mikä. Mutta hieno kirja se on yhtä kaikki kaikessa chilihuuruisuudessaan.
VastaaPoistaKiitos Linnea ♥ Mua alkoi naurattamaan tuo chilihuuruisuus - sitähän tämä just oli! Harmi ettei kolahtanut mutta ei aina kaikki :)
PoistaHuh, vieläkin hiki nousee otsalle, vaikka luin jo vuoden vaihteessa :) Aivan huikea.
VastaaPoistaAllekirjoitan: aivan huikea!
PoistaTämän minäkin haluaisin lukea jossain vaiheessa. En ole vielä yhtäkään Sinisalon kirjaa lukenut, mutta kävin kuulemassa häntä alkuvuodesta eräässä kirjailijaillassa ja kiinnostuin kovasti naisen koko tuotannosta mutta etenkin tästä Auringon ytimestä. Ihastunut arviosikin lupaa hyvää. :)
VastaaPoistaVoi Sara, en osaa muuta kuin kirjailijaa sinulle suositella ♥
PoistaSinisalo on noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni, onnekseni en ole lukenut hänen kaikkia kirjojaan vaan vasta kolme. Vaikka Auringon ydin oli huikea on minun suosikkini edelleen (ja hieman yllättäen, novelliallergiataustani huomioiden) Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita.
VastaaPoistaIhanaa kuulla! Ja hyvänenaika, täytyyköhän tämänkin novellikammoisen mainitsemaasi kirjaan tarttua... :)
Poista