sunnuntaina, syyskuuta 05, 2010

Marko Kilpi; Kadotetut

Vanhempi konstaapeli Olli Repo tietää mitä haluaa. Hän on edennyt urallaan nopeasti ja tekee sitä mikä eniten palkitsee: poliisikokelaiden kouluttajana hän pääsee istuttamaan arvoja ja vaikuttamaan asenteisiin. Sisimmiltään hän on kuitenkin eksynyt, yksinäinen mies, joka epäilee omaa moraaliaan. Työssä ja yksityiselämässä hän joutuu nöyränä kohtaamaan heikkoutensa. Voiko koskaan tehdä tarpeeksi hätään joutuneiden puolesta? Millainen apu tässä maailmassa riittää? Välinpitämättömyys aiheuttaa pahoinvointia. Pahoinvointi aiheuttaa vihaa. Viha aiheuttaa tuhoa. Nuoriso kerjää huomiota, mutta kukaan ei tunnu näkevän. Pikkujulkkiksia katoaa, internetin keskustelupalstoille lähetellään uhkauksia ja 13-vuotias poika löytyy huumattuna autotallista. Mistä on kyse? Kadotetut on pelottavan tiukasti kiinni ajassa. Hengästyttävän tapahtumaketjun rinnalla romaani pysähtyy pohtimaan poliisin työn mielekkyyttä.

Marko Kilven toisen rikosromaanin päähenkilö on esikoisesta tuttu hahmo, entinen mainosmies Olli Repo, joka poliisin työssään yllättyy päivittäin. Kilpi läpivalaisee kohteensa ja keskittyy poikkeuksellisella tavalla kuvaamaan henkilöidensä tunne-elämää. He piirtyvät esiin ristiriitaisina, lihallisina, kokonaisina ihmisinä. Syvästi inhimillisen sanomansa ansiosta Kadotetut nousee hätkähdyttäväksi kuvaukseksi ajastamme.

***


Minun täytyy tehdä tunnustus. Haluaisin poliisiksi. Tämä teos valotti kyseistä ammattia niin elämänmakuisesti, ettei kirjaa voi edes verrata perusdekkariin. Tuntui siltä, kuin oikeasti olisi päässyt poliisiauton kyytiin seurailemaan ammatin haasteita, mielekkyyttä ja moraalia.

Kirja on äärimmäisen viisas. Sen ihmiset tuntuvat samoilta, joita jokapäiväisessä elämässä kohtaamme. Ajankuvaus kaikessa raadollisuudessaan on hyvin realistinen. Teos on pitkälti karua luettavaa varsinkin pahoinvoivasta, kroonisessa rakkauspulassa elävästä nuorisosta.

Ja kuitenkin kirjasta löytyy toivonpilkahduksia, lämpöä, kuten myös melkoista actionia. Ehkä paras romaani, jonka olen tänä vuonna lukenut.

2 kommenttia:

  1. Tämä ON hyvä kirja. Olen samaa mieltä, että poliisin ammatista saa tosi realistisen ja todenmukaisen oloisen kuvan tämän perusteella. Fiksusti kirjoitettu.

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti luettava lisää Kilpeä! :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥