torstaina, syyskuuta 09, 2010

John Ajvide Lindqvist; Kuinka kuolleita käsitellään

Tukholmaa pitkään koetellut helleaalto jännittyy kaupungin ylle valtaisaksi sähkökentäksi - kuin käänteiseksi sähkökatkokseksi. Taivaalla ei näy pilveäkään jännityksen yhä voimistuessa.

Pian. Tapahtuu. Jotain.

Yhtäkkiä sähkökenttä katoaa, ilman pamahdusta tai romahdusta. Eläkkeellä oleva toimittaja Gustav Mahler kutsutaan ruumishuoneelle, missä kuolleet ovat heränneet henkiin. Kauhistuttava tilanne herättää lapsenlapsensa vastikään menettäneessä Gustavissa toivon: ehkä kuolleet nousevat myös haudoistaan. Tiedemiesten yrittäessä selvittää kauhistuttavan ilmiön syytä ja viranomaisten ryhtyessä yhä äärimmäisempiin toimenpiteisiin suuren yleisön ja surevien omaisten rauhoittamiseksi vain harva pysähtyy kysymään mitä kuolleet elävistä oikeastaan haluavat.

***

Vaikken yleensä kauhua luekaan, puhumattakaan tämän kaltaisista zombi-tarinoista, kyseisen kirjailijan uusin on aina luettava. Käsittelipä aihe sitten mitä hyvänsä.

Mielestäni Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen on teos, jota ei voi unohtaa. Ihmissatamaan tykästyin myös ja pidin siitä kieltämättä enemmän, kuin tästä uusimmasta. Toisaalta tämä teos on kokonaisuutena selkeämpi ja toimivampi, kuin edellä mainittu.

Kirjailijan romaaneista voi huoletta nauttia, vaikkei yleensä kauhugenrestä välittäisikään, kerronta kun on mainiota. Tarina on niin realistinen, kuin vain mahdollista olettaen, että kuolleet yllättäen heräisivät henkiin. Kirjassa on enemmänkin psykologisia ulottuvuuksia kuin vaikkapa väkivaltaa.

Tämä persoonallinen ja omalla tyylillään loistava kirjailija on saanut minut puolelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥