lauantaina, syyskuuta 07, 2013

Marisha Pessl; Yönäytös



Night Film 2013, suom. Laura Beck ja Otava 2013, 725s. (arvostelukappale)

Silloin opin että ihmismieli on pimeä, villiintynyt paikka. Yhteiskunta yrittää leikata nurmikon ja pitää kasvit kurissa, mutta me kaikki olemme vain muutaman päivän päässä viidakosta. Ja juuri se viidakko kiinnostaa minua.

Cordova


Siinä vaiheessa kun salaperäinen, musta, käsinkirjoitettu kirjekuori postiluukusta putosi, jo sen sisältämät Viimeiset arvoitukset löivät tämän bloggaajan polvilleen. Viesti oli vahva. Kuin kuiskaus tuonpuoleisesta: täältä ollaan tulossa sellaisella voimalla, sellaisella kirjalla, että se romahduttaa arkesi kulissit, työntää sinut niin mustaan kuiluun ettet sieltä entiselläsi palaa. Jos palaat ollenkaan.

Pelko on ensimmäinen askel

Kun katsot pimeään, se katsoo takaisin

Kuka oletkin, sinun ei pitäisi olla täällä


Ja kun kiihkeän odotuksen jälkeen salskea postinkantaja tiiliskiven nimeltä Yönäytös luokseni kiikutti, tuntui siltä kuin käsiini olisi laskettu dynamiittia. Pahoittelen ylitsevuotavaa hehkutusta, ottakaa allergialääkettä jos saatte tästä näppylöitä. Juttu vain on niin, että yhdysvaltalaisen Marisha Pesslin toinen romaani on minulle ehkä Vuoden Kirja. Ainakin jännityspuolelta.

Miten kaunis ja nuori nainen tuo Pessl muuten onkaan. Ja luoja mitä tekstiä! Hänen esikoisensa on takakannen mukaan ollut kansainvälinen menestys - kirja jota ei toistaiseksi ei ole vielä suomennettu.


"Kai te olette huomannut, miten ilma Cordovan ympärillä vääristää kaiken. Kun häntä pääsee lähemmäs, valon nopeus hidastuu, informaatio sekoittuu, rationaaliset ihmiset muuttuvat epäloogisiksi ja hysteerisiksi. Se on käyristynyttä avaruusaikaa, samalla tavoin kuin jättiläismäisen auringon massa taivuttaa aluetta ympärillään. Ihminen ojentaa kätensä koskeakseen jotakin aivan lähellä olevaa ja huomaa ettei se koskaan siinä ollutkaan."

Yönäytös on tarina Stanislas Cordovasta, elokuvaohjaajasta, josta tiedetään hämmästyttävän vähän. Cordova, tuo pelon ja kauneuden ruhtinas, jonka yllä leijuu mystisyyden sumuverho. Samoin kuin hänen elokuviensa, jotka ovat mitä syvintä kauhua. Kuka Cordova lopulta on? Onko kyse kuin paholaismaisesta papista, joka johtaa pimeydestä käsin fanaattista kannatusjoukkoaan? Cordova - sekopää vaiko kuitenkin nero?

Tarina alkaa kun teoksen päähenkilö veteraanitoimittaja Scott McGarth tapaa öisellä juoksulenkillään salaperäisen, miltei aavemaisen nuoren naisen. Tai tapaa ja tapaa, he vain ohittavat toisensa, mutta Scott ei voi unohtaa näkemäänsä. Pian käy ilmi, että kaunotar on Cordovan 24-vuotias tytär Ashley. Oli. Ashley tappoi itsensä samaisena yönä, tappoi vai tapettiinko? McGarthilla on jo valmiiksi kaunoja Cordovaa kohtaan, ja nyt hän alkaa tutkimaan tuota mystistä elokuvaohjaajaa uudelleen. Uudelta näkökantilta. Ashleyn silmin.

Scott saa puolihuolimattomuuttaan tutkimusavukseen kaksi nuorta: toinen on koditon, viaton, näyttelemisestä haaveileva Nora, toinen taas pelottavan komea Hopper, pikkurikollinen ja huumekauppias.

Näistä keitoksista lähdetään ja hyvänen aika kuinka syvälle päädytään:


"Siinä se on", Beckman oli sanonut. "Salaperäinen kynnys todellisuuden ja kuvitelman välillä. Sillä jokaisella meistä on oma laatikkomme, pimeä kammio, ja siellä asia joka lävisti sydämemme. Se on se asia jonka takia teemme mitä teemme, jonka takia ponnistelemme, jonka takia haavoitamme kaikkea ympärillämme. Ja jos laatikon avaisi, pääsisikö jotakin vapaaksi? Ei. Sillä se läpitunkematon vankila, jonka lukkoa on mahdoton avata, on omassa päässämme."


Fantastinen tarina yhdistettynä nerokkaaseen tarinankuljetukseen olisi jo pelkästään riittänyt, mutta ei, Pessl menee vielä pidemmälle. Kirjasta löytyy vastaavia kuvia, raportteja, muistiinpanoja niin runsaasti, ettei yli 700 sivua tunnu missään. Päinvastoin, kirjan viimeisen sivun jälkeen oli minulla tulla itku. Ei, älä lopu vielä, ei, lisää...



"Astrid opetti minulle joitakin sanoja. En ole koskaan unohtanut niitä. Yksi on terulya. Se tarkoitti syvälle viiltävää rakkautta, rakkautta joka kovertaa ihmisen ontoksi. Se on jotakin, mikä on koettava ennen kuin kuolee, jotta olisi edes elänyt."

Sanomattakin lienee selvää, ettei Yönäytöstä ole tarkoitettu kaikkein herkimmille lukijoista. Sen taianomaisuus piilee siinä, miten kirja alkaa tarinan edetessä lukemaan lukijaa, peilaamaan hänen ajatusmaailmaansa, herätelemään salaisia pelkoja. Vastapainoksi Pessl kirjoittaa välillä suorastaan hersyvän hauskasti. Scottin ironinen asenne hymyilytti, enkä ainakaan itse liikoja ahdistunut.

Sydän kyllä jyskytti ja aivoissa takoi: mahtavaa, käsittämätöntä, huikeaa.

Yönäytös on minulle Vuoden Jännäri. Lukekaa, jos uskallatte. Ja lukekaa vaikkette uskaltaisikaan. Vakuutan että se kannattaa.

***

Juuri kun uskoo päätyneensä pohjalle, tajuaakin että alla on vielä yksi lattialuukku.

Totuus siitä mitä meille tässä maailmassa tapahtuu on ikuisessa liikkeessä... se ei koskaan pysähdy.

22 kommenttia:

  1. Onpas kiinnostava! Minäkin sain tämän ja olen nyt huomannut olevani ainakin hieman jännärien perään. Kunhan illat tästä pimenevät, niin saatan kaivata jotain uskallettavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, pimeisiin syysiltoihin tämä on aivan otollinen :)

      Poista
  2. Minulla tämä kirja odottaa pöydän nurkalla. Aloitan viikon päästä Yönäytöksen lukemisen sitten, kun tämä lukutaitokampanja on ohi, koska yritän nyt saada luettua kirjan per päivä. Vaikka tämä ilmeisesti hyvin mukaansatempaava on, niin tuskin tätä kuitenkaan päivässä lukee. Olen kuitenkin jo selaillut kirjaa ihastuneena ja odotan tämän lukemista niin paljon. Kuulostaa todella lupaavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sä näet kirjailijan messuilla - olen kade! Toivottavasti jaksat naputella pienen pätkän blogiisi. Ja ehkä luet teoksen ennen messuja ;)

      Poista
    2. Huh, olipa kirja. Jotakin aivan uskomatonta. Huomasin valinneeni saman sitaatin kuin sinäkin, vaikka en tehnyt sitä mitenkään tietoisesti. Tämä on kyllä taas näitä kirjoja, joiden jälkeen varmaan mikään lukukokemus ei tunnu hetkeen niin voimakkaalta kuin muutoin tuntuisi.

      Poista
    3. Annami, ei se mitään! Tässä oli aivan uskomattomia sitaatteja <3 Uskomaton kirja muutenkin, ja aiheutti ainakin minulle massiivisen lukujumin!

      Poista
  3. Tämä teos vaikuttaa niin lupaavalta, eikä haltioitunut arviosi siitä yhtään vähentänyt kiinnostustani, vaan päinvastoin. Tämä odottaa minulla aikaansa, sillä monta tiiliskiveä on tullut juuri näinä viikkoina. Kiitos kun heitit bensaa hiillokseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tiiliskiviä piisaa. Toisaalta olen niihin ihan hulluna; tarinaan pääsee kunnolla sisälle, kun sivut eivät lopu samantien. Toisaalta aikaahan ne vievät. Mutta tämä on kyllä ehdoton!

      Seuraavaksi mulle Theorinia kiitos.

      Poista
  4. Kuulostaa mahtavalta! Kansi on jotenkin luotaantyöntävä, mutta ilmeisesti sisältö on pelkkää helmeä. =D Tämän kyllä laitan tiukasti muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, no sepä se! Unohdin postauksessa mainita melko karmeasta kannesta. Älä anna sen pelotella itseäsi, tää on kirja ihan sulle :D

      Poista
  5. Varoen sieltä täältä luin, sillä minulla on tämä vielä kesken. Mutta todellakin, kuten toisaalla kommentoitiin; huikeaa!!!

    VastaaPoista
  6. Huu, meni kylmät väreet selässä kun luin arviosi. Tämä on pakko lukea!

    Ihanaa viikonloppua sinne, murunen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, tämä ON pakollista kamaa :)

      Sitä samaa sinulle, ihanainen <3

      Poista
  7. Huh, taitaa vaatia vloisat kesäyöt ennen kuin tuohon uskaltaa tarttua. Mielenkiinto heräsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että mielenkiinto herätetty! Sinuna en kyllä malttaisi ensi kesää odottaa :)

      Poista
  8. Minunkin mielenkiintoni heräsi :) En vielä lupaa tarttua tähän, mutta houkutus on kieltämättä kova!

    VastaaPoista
  9. Mistä näitä jännäreitä riittää? Hurjalta kuulosti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä on hurja, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Vuoden jännäri!

      Poista
  10. Oho, vaikuttaa oikeasti oikein jännältä. En oloe hetkeen lukenut mitään kunnon trillereitä tai jännäreitä (tai sitten en vain ole jänittänyt niitä), joten oikeastaan alkaa olla ikävä sellaisia.

    Kuvista saa kyllä plussaa, pitääkin etsiä tämä kirja hyppysiin! Luultavasti löytyy jopa kirjastosta täällä. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaisinpa, että löydät tämän paikallisesta kirjastosta, koska jopa meidän kirjastossa teos komeili enkunkielisenä :D En voi sanoa muuta kuin lue, lue! Ihan sua tämä romaani!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥