Belinda Bauer; Näkijä

The Shut Eye 2015, suom. Annukka Kolehmainen ja Karisto 2017, 405s.

Seuraavaksi olisi luontevaa kysyä: Kuinka voit? Mutta Marvel oli paiskinut näitä hommia niin pitkään, että tiesi sen vain pitkittävän toisen tuskaa. Kuinka nyt joku sellainen voi, jonka lapsi on ollut yli vuoden kateissa, eikä hän tiedä, onko tämä elossa vai kuollut?
Paskasti, kuinkas muuten.



Brittikirjailija Belinda Bauer palaa Näkijän myötä esikoisteoksensa Hautanummen (huipputeos!) teemaan; lapsen katoamiseen ja siitä omaisille koituvaan kiduttavaan tuskaan. Epätietoisuuden petolliseen armollisuuteen, sen vihaisena rimpuilevaan haluun tietää.


Ja nyt lapsia on kateissa kaksi. Toinen heistä katosi reilu vuosi sitten, Edie Evans, päähenkilökyttämme Marvelin pakkomielteinen tutkimuskohde. Marvel ei ole mikään herkistelijä, kaikkea muuta. Paksunahkainen, paksu keski-ikäinen mies on menettänyt uskonsa ihmiskuntaan jo ajat sitten. Mutta Edie on hänen heikko kohtansa, tuo nuori tyttö, lapsi vielä, josta jäi jäljelle vain vääntynyt polkupyörä.

Sen sijaan nelivuotiaasta Danielista muistuttavat pienet jalanjäljet vastavaletussa betonissa, siinä jossa poika juoksi, kunnes katosi kuin savuna ilmaan... Noita jälkiä surusta sairas äiti Anna vaalii kalleimpana aarteenaan. Anna suree mielettömällä siivousvimmalla, Danielin autokorjaamossa työskentelevän isän kipu ilmenee hillitymmin. Hän jopa suuttuu, kun Anna ehdottaa meedion puoleen kääntymistä. Mitä jos Daniel voisi välittää tv:stä tutun näkijän kautta viestin olinpaikastaan? Kuolema tai elämä, mahdollisuus tai mahdottomuus, kaikki ne kiertävät kehää.


Anna otti puhelimen taskustaan, mutta epäröi vielä. Oliko väärä toivo parempi kuin täydellinen toivon puute? Vai paljon, paljon pahempi?



Näkijä on ristiriitaisia tuntemuksia herättävä teos. Ensinnäkin, sen sisuksissa vaaniva salaisuus on ihan hirvittävä. Toiseksi, huomasin lukevani kirjaa paikoin hymyillen ja hymähdellen. Kirjailijan ironisen hilpeäksi heittäytyvä kerronta tekee Näkijästä kerralla ahmaistavan herkkupalan, jolla on myös lukijalle sananen sanottavanaan. Tai oikeastaan koko yhteiskunnalle.


Bauerilta ei omaperäiset ideat näytä loppuvan kesken, ja tuntuu että hän parantaa kirja kirjalta. Miten monilta kannoilta näinkin perinteistä rikosromaanin aihetta, lapsen katoamista, voi lähestyä! Ja paljastan teille, että tällä kertaa loppuratkaisu pääsi yllättämään minutkin...


Näkijä on genren uniikki taideteos.



"Uskoisit vähän enemmän ihmisiin."
Marvel oli vähällä nauraa Clydelle vasten kasvoja. Mikä ääliö.


***


Kirjan on lukenut ainakin Kirjasähkökäyrä/Mai Laakso.

Edellinen teos Ruumis nro 19