Marina 1999, suom. Antero Tiittula ja Otava 2013, 282s.
En tiennyt vielä silloin, että ennemmin tai myöhemmin ajan valtameri huuhtoo takaisin sinne viskatut muistot. Viidentoista vuoden jälkeen tuon iltapäivän muisto palasi luokseni. Näin taas saman pojan harhailemassa Francian aseman hämyssä, ja Marinan nimi alkoi jälleen kirvellä kuin tuore haava.
"Kirjoitustyön edetessä tarina alkoi kauttaaltaan maistua jäähyväisiltä, ja kun olin viimein päässyt loppuun, minusta tuntui, että jotakin sisimmästäni, jotakin, josta en vieläkään aivan tiedä mitä se oli mutta jota yhä päivittäin kaipaan, jäi ainiaaksi tuohon tarinaan." Näin Carlos Ruiz Zafón esipuheessaan, jossa hän mainitsee Marinan olevan yksi henkilökohtaisista suosikkikirjoistaan. Jokaisella kirjailijalla tällainen suosikki on, myönsi hän sitä tai ei, - kuulemma.
Tottahan toki herra Zafónin lupaus jostakin henkilökohtaisesta saa lukijan odotukset saman tien pilviin. Teosta lukee syvemmin, makustellen, tunnustellen. Siihen haluaa uppoutua kuin kannen tyttö aavemaiseen utuun.
Melkoisen onnistunut on muuten tämäkin kansivaihtoehto. Kuvaavan mystinen. Ja mystistä menoa me Zafón-fanit osaamme odottaakin. Kauhu- ja rappioromantiikkaa kalpeiden neitojen, vakavien sairauksien, rapistuvien kartanoiden ja lahoavan köyhyyden muodossa. Ja sateen. Aina jonkin tumman, joka häilyy epäselvänä, mutta uhkaavana yllä.
Astukaamme siis jälleen Barcelonan unohdettuihin osiin, aavekortteleihin, joissa menneisyys on jäänyt leijumaan painostavan taivaan lailla katujen ylle. Välitilaan, joka ei ole oikein tätä päivää, muttei vielä mennyttäkään. Ja tutustukaamme Óscariin. Sillä hänellä on kerrottavanaan tarina, melkoinen tarina onkin.
Marina sanoi minulle kerran, että muistaisimme vain sen, mitä ei koskaan tapahtunut.
Niin ja tietysti Marina. Marina, joka on kertomuksen kaunis prinsessa, prinsessa joka asuu miltei pystyyn romahtaneessa kartanossa erakkoisänsä kanssa. Äiti on kuollut - tietysti. Naapurusto vaipunut omiin hautoihinsa - tietysti. Eräänä (synkkänä) päivänä läheisessä sisäoppilaitoksessa asuva Óscar uskaltautuu kurkistamaan aidan sisäpuolelle. Hän näkee kaksi keltaista silmää, kuulee kulkusten helinää. Tutustuu siis ensin omalaatuisen pikkuperheen kissaan ja myöhemmin itse Marinaan.
Marinan ja Óscarin välille muodostuu ystävyys, rakkaus, yhteinen salaisuus. Salaisuus, joka ratkeaa pala palalta koko raadollisuudessaan, erästä mustiin itsensä verhonnutta naista seuraamalla.
Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo on eräs kulttikirjan maineeseen nousseista teoksista. Voisiko sitä sanoa jo klassikoksi? Tuulen varjo on aivan omaa luokkaansa, uniikki tarina, joka toistuu hiukan eri nyanssein kaikissa Zafónin kirjoissa. Juoni on tietysti jokaisessa eri, tunnelma sama. Vaikkei kirjailijaa voi kehua psykologisten henkilökuvien taitajaksi, on hänellä hallussaan taika luoda nimenomaan tunnelmia. Mies ei pelkää myöskään kliseitä, vaan käyttää niitä häikäilemättä hyväkseen. Kaikki eivät ehkä tästä tykkää, mutta minulle Zafónin uusin on aina luettavien listalla. Näissä romaaneissa on jotain sopivan sadunomaista ja kaunista sielunmaisemaani ravitsemaan. Eihän kirjan aina tarvitse olla rautaisen realistinen. Kyllä välillä on lupa haaveilla, haahuillakin, kunhan sen tekee tyylillä. Kuten tämä kirjailija.
 |
| Kuvat nimihaulla Googlesta |
Minulla on vain Tuulen varjo ja sekin on vielä lukematta, mutta juuri sen aionkin lukea, että saan tietää, mistä tässä on kysymys.
VastaaPoistaMiten nyt oli: Oliko Marina niin hyvä kuin odotit?
No, minä odotin jatko-osaa Taivasten vangille, mutta kun pääsin yli sen tosiasian, ettei käsissäni sellainen olekaan, tykkäsin kyllä Marinasta. Se oli eri mitä luulin, mutta tällaisenaan ihana pieni goottilainen tarina.
PoistaVoi, lue ihmeessä Tuulen varjo! <3
Luen takuulla heti kun ehdin;)
PoistaEhkä jo tänä kesänä :)
PoistaOh, tämäpä onkin luettava!
VastaaPoistaKannattaa!
PoistaOnhan tuo Marina kirjoitettu jo 1999, kun taas google kertoi, että Enkelipeli ja muut 2000-luvulla? Joten lienee näistä päätellen selvää, ettei se ole jatko-osa :)
VastaaPoistaMutta tosiaan, minäkin olin samassa uskossa kuin sinä tämän jatko-osamysteerin suhteen.
Ehkä ihan hyväkin, voisin lukea Marinan Zafonilta ensimmäisenä!
Anni, kyllä, tämä on Zafonin vanhempaa materiaalia. Jossain luki; Tuulen varjon isosisko :) Suositeltavan arvoinen kirja, mutta ei ihan Tuulen varjon tasoa. Esimerkiksi kirjailijan mahtava huumori puuttuu tästä vielä miltei kokonaan...
PoistaKai se Taivasten vangin jatko-osakin ilmestyy, jossain vaiheessa.
Zafonilla on oma fanikuntansa.
VastaaPoistaTuulen Varjoa en ole (enkä tätäkään) lukenut, mutta en pitänyt erityisemmin Enkelipelistä, jonka luin.
Barcelonassa käyneet myös kehuvat Zafonin kirjoja "paikallistuntemuksesta" :)
Jokke, moni on pettynyt Enkelipeliin. Jos sulla on aikaa, suosittelen kyllä tarttumista nimenomaan Tuulen varjoon!
PoistaNäiden kirjojen perusteella Barcelona on varsin pelottava paikka :)
Kiitos vinkistä, totta! tuntuu sangen pelottavalta paikalta
PoistaOle hyvä! :)
PoistaMinä olen ymmärtänyt, että Marina on viimeinen osa ns. neljän kirjan sikermässä. Se ei siis ole jatko-osa, vaan itsenäinen osa tuossa ns. sarjassa. Jostain luin myös, että Zafon on halunnut, että nuo neljä kirjaa voi lukea missä järjestyksessä tahansa, ne kaikki nivoutuvat jotenkin toisiinsa.
VastaaPoistaOi että, kyllä se Tuulen varjo oli ihan ehdoton ykkönen kyllä!
Susa, ja jos "järjestyksestä" puhutaan, Marina voisi olla periaatteessa ensimmäinen. Ihmetyttää vain, miksi Taivasten vanki loppui niin omituisesti, ihan kuin kirjailija ei olisi jaksanut keksiä miten kaikki päättyi.
VastaaPoistaKyllä, Tuulen varjo on se The Kirja!
Minulta on kaikki tämän herran kirjat lukematta, vaikka toki olen niistä kuullut. Jostain syystä ovat vain kadonneet sinne "mustaan aukkoon", johon heitän mielestäni kirjat, joita en koe niin kiireellisenä lukea. Tosin alkoi nyt tuo Tuulen varjo kiinnostaa. Voisi kokeilla sitä jossain vaiheessa.
VastaaPoistaMahtavan mielenkiintoisia postauksia sinulta ilmestynyt poissaoloni aikana, Hssainikin! Silmäilin sitä eilen väsyneenä pikaisesti, mutta nyt menen lukemaan sen kunnolla ajatuksen kanssa.
Saavuin eilen kotiin ja vielä on pöllähtänyt olo reissun jäljiltä :D
Elegia, jee, sua on odotettu! ♥ Toivottavasti oli onnistunut reissu!
VastaaPoistaMinä lähden nyt lukemaan, mitä kommentteja olet jättänyt. Jos jossain vaiheessa sopiva rakonen tulee, lue ihmeessä Tuulen varjo. Tiedän, ettet ole fantasian ystävä ja Zafonin kirja ei sellainen oikein olekaan. Vaikeasti määriteltävä, genren rajat rikkova romaani. Ehdottomasti kuitenkin tutustumisen arvoinen, voisin kuvitella sun jopa siitä pitävän :)
Minä olen tykännyt todella paljon Enkelipelistä ja Tuulen varjosta. ämäkin kuulostaa todella kiinnostavalta, ja Taivasten vankikin odottaa lukupinossa lukijaansa. Ihana kansi tässä kirjassa! :)
VastaaPoistaSanna, koska olet jo valmiiksi Zafón-fani, tulet varmasti pitämään sekä tästä, että Taivasten vangista! Oikeastaan ei ole mitään väliä kumman luet ensin, molemmat ovat hyviä :)
PoistaNiin on, tyttökannesta miekin tykkään enemmän kuin tuosta linnasta!
Jostain syystä minua ei ole kiinnostanut lukea Tuulen varjon jatko-osia, vaikka rakastinkin kyseistä kirjaa todella paljon. Marinaa olen kuitenkin pyöritellyt käsissäni vähän sillä mielellä, että jos sen kuitenkin lukisin, jos se ei liity Tuulen varjoon mitenkään... Katsotaan!
VastaaPoistaKiva, kun herätit uudelleen henkiin Ota riski ja rakastu -haasteen:) Minun onkin pitänyt kysyä sinulta jo muutaman viikon ajan, että kun paljon noita uutuuksia luet (ja minä en ole lukenut niitä juurikaan tämän vuoden puolella), että mitä sanotaan vaikka kolmea kirjaa suosittelet luettavaksi alkuvuoden kirjasadosta? Kohta alkaa jo syksyn uutuudetkin pukkaamaan kirjakauppoihin ja sitä ennen olisi kiva ehtiä lukemaan alkuvuoden parhaimmat:)
Sonja, sellaistakin olen kuullut, että koska toiset pitävät Tuulen varjoa niin täydellisenä romaanina, he pelkäävät jatko-osien lukuelämystä jotenkin vesittävän. Turha pelko! Ainakin Marinan voit huoletta ottaa lukulistalle. Se on lyhyt ja toisaalta ei liity Tuulen varjoon oikeastaan mitenkään. Hyvin löyhästi liittyvät nämä muutkaan, mutta kuitenkin niissä mainitaan samoja henkilöitä ja Unohdettujen kirjojen hautausmaa.
VastaaPoistaCamillan uusinhan sulla varmaan on jo lukulistalla? :) Olen kirjan kanssa loppusuoralla, ja koska sarja jatkaa samaa korkeaa tasoa, sitä uskallan suositella! Huomasin, että olit lukemassa Kilttiä tyttöä -hyvä! :) John Verdoniltahan ilmestyy taas pian uutuus, ehdottomasti lukulistalle. Mutta hmm.. Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa on aivan ihana, hauska teos. Mons Kallentoftista voisit myös pitää, ja Fletcherin Tummanhopeisesta merestä. Nää näin niin kuin heittämällä tuli mieleen :)
Verdon ja Läckberg on ehdottomasti listalla kesälukemiseksi. Fletcherin Tumman... kiinnostaa, siitä on taidettu pitää poikkeuksetta. Lindgrenin ja Kallentoftin kirjoista (tai kirjailijoista itsestään) en ole koskaan kuullutkaan, pitääpä etsiä käsiin ja katsastaa!:)
PoistaNiin mie vähän arvelinkin, että L ja V lukulistallasi :) Ihan jännittää, voiko Verdon olla yhtä hyvä kuin kahdessa aiemmassa!
PoistaTämä Marina on todellakin Ruiz Zafónin aiempaa tuotantoa - hänen ensimmäiset julkaistut kirjansa olivat The Prince of Mist (1993), The Midnight Palace, September Lights (Nämä kolme saatavana yhtenä sidoksena nimellä The Mist Trilogy) ja sitten tämä Marina. Niiden kohderyhmä oli ymmärtääkseni "nuoret aikuiset". En ole vielä lukenut Marinaa, joten en voi tätä ikäryhmäkysymystä arvioida, mutta Zafónin omilla sivuilla kyllä sanotaan. että 2001 julkaistu Tuulen Varjo oli ensimmäinen aikuisille suunnattu kirja.
VastaaPoistaMarina näkyy nyt tulevan uudelleenjulkaisuna ympäri maailmaa.
Tällä hetkellä Zafón kirjoittaa neljättä (ja viimeistä) osaa Tuulen Varjo-sarjaan, näin ainakin lehtitietojen mukaan.
Jarkko
Hei ja kiitos paljon informaatiosta! Okei, Marina onkin sitten ihan eri sarjaa. Melko pitkälti kerronnassa toistuu sama, tuttu rytmi kuin Zafonin myöhemmissä kirjoissa, mutta toki päähenkilöt ovat tässä nuoria. Tosi hienoa kuulla, että Taivasten vanki on samassa päätösosan, ja siinä samalla koko Tuulen varjo -sarja. Ei auta, kuin jäädä odottelemaan :)
Poista"Nuoret aikuiset", kunhan eivät pelästyisi kuoliaiksi Marinaa lukiessa :-D ite olin nuori aikuinen yli 30 vuotta sitten, mutta luin juuri äsken Marinan tukka pystyssä ja lähes hengittämättä.
PoistaMinäkin alan olla enemmän kultaisessa keski-iässä, ja teksti upposi kuin häkä päähän ;)
PoistaHei! Ihan vahingossa löysin blogisi, joka on oikein mukavaa luettavaa. :)
VastaaPoistaLuin Tuulen Varjon vuosia sitten ja rakastuin siihen - aivan kuten moni muukin sen lukenut. Vasta äskettäin luin Enkelipelin, vaikka se on ollut hyllyssäni jo joitakin vuosia. Taivasten vankia minulla ei ole, mutta enköhän sen jostain käsiini vielä saa.
Enkelipelin viimeinen osa on hieman tyrmistyttävä mielestäni..menee jossain määrin yli laidan. Yhtäkaikki 600 sivua tulee luettua huomaamatta, Zafon osaa koukuttaa lukijansa rikkaalla kerronnallaan.
Hyllystäni löytyvät myös Marina ja Le luci di settembre (September lights), jotka molemmat ovat italian kielisiä. Yritän ne vielä kahlata tämän kesän aikana! Onkohan tuota jälkimmäistä saatavana suomeksi?
Sartza, tervetuloa blogini lukijaksi! :)
PoistaTuulen varjo on näistä ehdoton sydän, mutta samanlainen mystinen dark-romantic -tunnelmahan näissä on kaikessa. Aivan loistavia teoksia. Suoraan sanottuna Enkelipelistä muistankin vain tunnelman.
Marina kuuluu aivan toiseen sarjaan, ennen Tuulen varjoa ilmestyneeseen sellaiseen, ja kohderyhmänä nuoret. Marina on toistaiseksi ainoa suomennettu näistä. Jos kykenet italiaksi lukemaan, anna mennä vaan :) Varmasti saat eri tavalla tekstistä irti.
Hmmh. Itselleni taas Enkelipeli on ollut se kaikista paras. Juuri sen kiero ja hämmentävä tarina kiehtoo. Taivasten vanki taas toimii erinomaisena jatko-osana tuolle kirjalle ja selittää monia asioita, mitkä Enkelipelissä jäi mietityttämään. Tuulen varjo on mielestäni näistä kolmesta ollut heikoin, vaikka sekin tottakai erinomainen kirja. Enkelipelin tunnelma on nimenomaan aivan omaa luokkaansa. Taivasten vangissa taas sai ihmetellä Ruiz Zafonin kekseliäisyyttä ja kuinka hän onnistui jatkamaan tarinaa kiehtovasti. Neljättä odotellessa...
VastaaPoistaMarinankin olen lukenut ja tykkäsin siitäkin, vaikka siitä huomasi kyllä että se on miehen ensimmäisiä kirjoja. Suomentaisivat nyt ne muutkin lyhyemmät romaanit tältä kirjailijalta.
Anteeksi, olen näemmä missannut kommenttisi kokonaan. Kiitos kuitenkin sulle :) Näissä kirjailijan teoksissa on aivan oma taikapiirinsä, pikaista suommenosta sarjan muille osille odotan minäkin!
PoistaUnohdettujen kirjojen hautusmaa-sarjan päättävä neljäs teos Henkien labyrintti ilmestyy espanjaksi 7.11.2016 ja englanniksi 2018. Toivottavasti suomennos tulee sitä ennen! Tarkemmin kirjailijan kotisivulla http://www.carlosruizzafon.co.uk/news/new-novel-come-2018/
VastaaPoistaVoi että, sitä odotellessa! Kiitos kommentistasi. Kuten olen jo maininnut, en ihan heti keksi vastaavaa kirjasarjaa, jossa tällainen tunnelma...
Poista