perjantaina, helmikuuta 12, 2010

Anna Quindlen; Mustelmilla

"Kun mieheni löi minua ensimmäisen kerran, olin yhdeksäntoistavuotias."

Frannie Benedetto on nuori sairaanhoidonopiskelija kun hän tapaa tulevan miehensä brooklynilaisessa kulmakuppilassa. Frannie rakastuu oikopäätä tummaan ja komeaan poliisiin. Unelma onnellisesta perhe-elämästä nujertuu kuitenkin nopeasti nyrkiniskuihin, mutta Frannie pitää unelmastaan kiinni mustelmiensa hinnalla. 17 vuoden avioliiton jälkeen Frannie lopulta kokoaa voimansa ja pakenee 10-vuotiaan poikansa kanssa miestään toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Juuri kun elämä tuntuu asettuvan raiteilleen, hiipii pelko takaisin hätääntyneen äidin ja isäänsä yhä rakastavan pojan elämään...

Pulitzer-palkittu Anna Quindlen on tavoittanut mestarillisesti aran aiheensa. Hän ei sorru helppoihin ratkaisuihin, vaan parisuhdeväkivalta näyttäytyy monimutkaisena vyyhtenä, josta vahvinkaan ihminen ei välttämättä pääse irti. Mustelmilla on yhtä lailla tunteisiin, älyyn kuin inhimillisyyteen vetoava romaani, joka pitää lukijan herpaantumatta otteessaan eikä laske irti lukemisen jälkeenkään.

***

Onneksi tämä kirja on fiktiivinen - ja toisaalta taas perheväkivalta on niin totta monen elämässä.

Kaipasin kertomakirjallisuutta lukemieni jännäreiden vastapainoksi, mutta itse asiassa tämä teos oli ahdistavampi, kuin mikään lukemistani dekkareista. Kirja toi hyytävällä tavalla muistoja mieleen. Siitä huolimatta tai juuri sen tähden koin lukemisen puhdistavana kokemuksena. Aina on olemassa miehiä, jotka käyttävät joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa, oltiin sitten missä päin maailmaa tahansa. On olemassa myös kahdenlaisia naisia, niitä jotka lähtevät ja niitä jotka jäävät. Ja kuitenkin kirjan Frannie pohti vielä viimeisessä lauseessa tekikö lähtiessään oikein.

Kirja toi mieleeni Marklundin Uhatut -kirjan, jonka olen lukenut useampaan otteeseen. Aiheesta kiinnostuneille voisin suositella molempia teoksia, ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia! Ihailin uskaliaan aiheen lisäksi Quindlenin kirjoitustyyliä. Hän kuvailee mielenkiintoisella tavalla, ilman turhaa synkistelyä perusarkea, jonka taustalla häilyy uhka siitä, löytääkö hirviömäinen mies pakoilevan perheensä.

4 kommenttia:

  1. Esittelysi Anna Quindlen kirjasta oli mielenkiintoinen ja herätti kiinnostukseni etenkin, kun vertasit sitä Liza Mankelin vastaavaan. Taidanpa tähytä kirjaston Vip-hyllyä entistä tarkemmin. Uhatut -kirjallahan on jatkokin, "Turvapaikka". Olethan lukenut senkin?
    Kirjavihje Sinulle: tositarina "Guantánamon päiväkirja" on Amerikkaan muuttaneiden afgananivanhempien tyttären omista kokemuksista hänen yrittäessään asianajajana auttaa pahamaineisessa vankileirissä vuosia viruneita vankeja saamaan oikeutta, eli oikeudenkäynnin. Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. On hyvä saada muitakin näkökulmia Guantanamosta ja siellä olevista vankeista, kuin mitä julkiset tiedotusvälineet antavat.
    Kirjoittaja on nimeltään Mahvish Rukhsana Khan.

    VastaaPoista
  2. Oli kiva kuulla Sinusta Lailaluu! Kiitos paljon kirjavinkistä, kuulostaa mielenkiintoiselta! Laitan kirjan muistiin. Tällä hetkellä mulla on muutama uutuuskirja kirjastosta varauksessa, niiden parissa menee jonkin aikaa. Yksi näistä on Eve Hietamiehen Yösyöttö, odotan innolla, että pääsen kirjan kimppuun :)
    Olen lukenut "Turvapaikan" ja myös "Mian tarinan", kiinnostavia kirjoja molemmat. Samaa teemaa edustaa myös aiemmin lukemani "nainen, joka törmäili oviin" - pidin teoksesta paljon.
    Mukavia talvipäiviä!

    VastaaPoista
  3. Mustelmilla kirja oli aika rankkaa luettavaa, varsinkin kun siinä oli lapsi mukana. Tässä kirjassa olen iloinen, että nainen toimi ja lähti pois suhteesta.. Ärsytystä herätti Marklundin kirjoissa kun se nainen vain antoi uusia ja uusia mahdollisuuksia ja altisti lapsensa sille kaikelle.. Silti aion lukea jatko-osan, ilmeisesti jossain vaiheessa on tulossa perheen pojan koostama kirja tapahtumista. Jos oikein käsitin, niin kaikki ei mennyt ihan niin kuin noissa oli.. Oletko ehkä törmännyt tähän kirjaan?
    Nyt piti sitten varata tuo Gauantanamo kirja, Hietamies ja tuo viimeksi mainitsemasi :D

    --
    Elina

    VastaaPoista
  4. Elina; enpä ole tuosta pojan näkökulmasta kirjoitetusta kirjasta kuullutkaan. Täytyy yrittää teos metsästää, vinkkaahan, jos löydät kirjan nimen! Ehdottomasti kiinnostaa lukea sekin kirja.

    Oon nyt lukemassa Yösyöttöä, se on aivan loistavaa tekstiä! Pakko lukea kirjaa hitaaseen tahtiin, kun ei tahtoisi sen loppuvan.

    Tuo "Nainen joka törmäili oviin" on kirjoitettu melko ronskilla huumorilla ja tykkäsin kirjasta paljon!!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥