”Ruotsalaisen kaunokirjallisuuden ihme” - Kristianstadsbladet
Oskar on 12-vuotias nörtti, joka pakenee koulukiusaajiaan ja neuroottista äitiään herkullisen väkivaltaisiin kostofantasioihin.
Oskarin päiväunet näyttävät käyvän toteen, kun Blackebergin lähiön takaisesta metsästä löytyy teinipojan ruumis, joka on imetty kuiviin verestä.
Murhatapaus kuitenkin haihtuu Oskarin mielestä, kun naapurirappuun muuttaa Eli-niminen tyttö. Eli vaikuttaa oudolta ellei peräti sairaalta: hän näyttäytyy vain iltaisin, tuoksuu härskiltä voilta eikä suostu syömään edes irtokarkkeja.
Oskarin vilkkaassa mielikuvituksessa alkaa hahmottua mahdoton ajatus: entä jos hänen uusi ystävänsä ei olekaan ihminen vaan… jotain muuta?
Ystävät hämärän jälkeen on täysiverinen kauhutarina sankareineen, roistoineen ja kellarissa lymyilevine hirviöineen. Se on myös rakkaustarina, kasvukertomus, koskettava kuvaus erään lapsuuden lopusta Blackebergin lähiössä Tukholmassa vuonna 1981.
****
Ihmissatama oli sen verran hieno lukuelämys, että olihan minunkin tämä huikaisevan suosittu esikoisteos Lindqvistiltä luettava.
Kohtalaisen sanattomaksi teos veti. Lindqvist onnistui loihtimaan esiin arkisen 80-luvun sekoittaen siihen pelottavan uskottavantuntuisen vampyyritarinan. Kirjan koulukiusattuun Oskariin oli helppo samaistua ja hän olikin teoksen sydän. Oskarin ja Elin rakkaustarina kosketti outoudessaan. Tarina oli todellakin omalaatuinen, paikoin kuvottava ja sairas. Silti tätä luki ahmimalla ja syvästi eläytyen.
Vaikka tarina pääosin kauhua olikin, Lindqvistin henkilöhahmoja ei aivan heti tule unohtamaan. Hänen tekstistään kuvastui lämpö, joka sulatti ainakin minun "lukusydämeni" siinä määrin, että teos lienee parhaita koskaan lukemiani kirjoja.
Lainaus kirjailijan lopputekstistä; "... kaikki mitä kirjassa kerrotaan on totta, vaikka se tapahtuikin toisella tavalla".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥