Tuulan, hänen kymmenvuotiaan poikansa Roopen ja uuden miehensä Harrin elämä on onnellista ja huoletonta. Tuula vain ei voi saada enää lapsia, ja mielessä alkaa itää ajatus sijaislapsesta. Harria hanke epäilyttää, ja Tuulan ystävätärkin puuttuu asiaan: "Mitä aukkoa sä yrität itsessäsi tukkia?"
Asiat alkavat edetä vauhdilla, kun Tuula ja Harri kuulevat mahdollisista sijaislapsista. Sisarukset Luke ja Venni, 8 ja 5, asuvat kriisi perhekodissa, koska vanhemmat eivät pysty huolehtimaan heistä.
Äkkiä kaikilla on mielipide Tuulan ja Harrin ratkaisusta, jopa itsekeskeisellä anopillakin. Tunteet lyövät laidasta laitaan, mutta mitkä ovat oikeat sanat?
***
Ai että, tässäpä kirja minun makuuni!
Härkösellä on todella sana hallussa, hänen tekstejään lukee ahmimalla ja kiitollisuutta tuntien; joku onnistuu pukemaan sanoiksi samoja tunteita, joita omassakin päässä pyörii. Siinä mielessä en teokseen sentään samaistunut, että sijaislapsesta haaveilisin, mutta kokemukset äitiydestä ja siihen liittyvästä jatkuvasta epämääräisestä riittämättömyydestä ja epätäydellisyydestä ovat niin tuttuja.
Pidemmittä puheitta, minusta jokaisen äidin kannattaisi suoda itselleen se ilo, sillä se romaanin pohjavireenä on, että lukisi tämän teoksen.
Taas yksi kirja, joka täytyy laittaa muistiin!
VastaaPoistaKannatetaan :)
VastaaPoista