perjantaina, lokakuuta 28, 2011
Simon Beckett; Multiin kätketyt
"Ensi silmäyksellä sen olisi voinut luulla olevan mikä tahansa - kivi tai juuren-muhkura - kunnes lähempi tarkastelu paljasti sen olevan märästä maasta esiin pistävä käsi , josta lihanriekaleiden keskeltä erottuivat luut..."
Psykopaattinen raiskaaja ja sarja-murhaaja Jerome Monk tuomittiin aikoinaan lukuisien teinityttöjen murhasta, mutta kaksi nummille audattua ruumista jäi tuolloin löytymättä. Kun onk kahdeksan vuotta myöhemmin karkaa vankilasta, hänen kaunansa kohteena näyttävät levan kaikki taannoin tutkimuksiin sekaantuneet enkilöt. Epätoivoinen avunpyyntö houkuttelee kuolinsyytutkija David Hunterin takaisin nummille. Maanisen ja väkivaltaisen murhamiehen liikuskellessa yhä lähempänä Hunter tajuaa, että mennyt ei suinkaan ole kuollutta ja haudattua.
Simon Beckettillä oli takanaan monenkirjava työura, kunnes hän vuonna 1992 jäi freelance-toimittajaksi ja alkoi tehdä juttuja brittiläisiin sanoma- ja aikakauslehtiin. Käynti amerikkalaisella Body Farmilla antoi kimmokkeen jättimenestyksiksi nousseille David Hunter -trillereille, joita on julkaistu 27 eri kielellä ja myyty yhteensä yli 4 miljoonaa kappaletta. Ne kaikki — Kuoleman anatomia, Luihin kirjoitettu ja Kuolleiden kuiske – on julkaistu myös suomeksi.
***
Beckettillä on napakasti sana hallussa, sen tämä uutuusteos taas osoitti. Hänen aiemmista kirjoista tuttu David Hunter on sympatiat herättävä, hyvin inhimillisen oloinen kuolinsyyntutkija, jonka menneisyyteen tässä tarinassa kurkistettiin. Tarina vei myös miehen nykyhetkeen, jossa vanhat salaisuudet sitten paljastuivat.
Tuo kirjan takateksti vaikutti vähän, blaah, taas pelkältä sarjamurhaajajännäriltä, mutta tämä olikin aivan muuta. Kun pelottava murhaaja karkasi vankilasta, alkoi kissa-hiirileikki, joka piti tiukasti lukijan mielenkiintoa yllä. Muutenkin kirjan lukaisi ihan hetkessä.
Kirjailijan kirjoissa on aina pieni annos romantiikkaa mukana, niin myös tässä. Ehkä oltaisi pärjätty ilmankin, mutta toisaalta tarina olisi siinä tapauksessa voinut kärsiä.
Yllätyksellinen jännärihän tämä oli, hienosti kerrottu tarina, joka vahvisti Beckettin asemaa yhtenä suosikkikirjailijoistani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥