Tami Hoag; Hautaa syvemmällä

Yliopistokaupunki sarjamurhaajan pelikenttänä

Eletään vuotta 1985. Kalifornialainen yliopistokaupunki ravistellaan hereille, kun neljä koululaista törmää metsässä näkyyn, joka ei katoa heidän mielestään pitkään aikaan. Nuoren naisen suu ja silmäluomet ovat umpeenliimatut, ja ruumis on puoliksi haudattu maahan. Heidän opettajansa, Anne Navarre, on yhtä lailla järkyttynyt – kuka kykenee tekemään tällaista?

Kun käy ilmi, että seuraavakin kadonnut nainen liittyy tapaukseen, Oak Knollin sheriffinvirastossa käy aika vähiin. Tutkimusryhmään määrätään FBI-agentti Vince Leone, yksi käyttäytymistieteellisen rikostutkimuksen pioneereista. Leonen päättely johtaa hänet yllättävään suuntaan – murhaaja ei kenties olekaan syrjäytynyt psykopaatti.

Tappajan pirullinen leikki kiihtyy, ja myös Anne Navarre löytää itsensä keskeltä rikoksen pelikenttää. Ehtiikö Leone toimia ennen kuin tappaja saa hengiltä seuraavan uhrinsa?

***

Ihan perussarjamurhaajajännäri tämä Hoagin kirja. Kirjailijalta en ole aiemmin mitään lukenut, eikä hän huikaisevaa vaikutusta teoksellaan tehnyt. Nopeatempoinen ja -lukuinen tarina oli, ja vaikken aivan vakuuttunut ollutkaan, ei romskua missään nimessä kesken halunnut jättää.

Juoneen toi vivahdetta se, että keskiöön joutuivat lapset, joiden silmin tapahtumia tarkkailtiin. 80-luku maustoi tarinaa, murhia ei ratkottu ihan tämän päivän malliin vielä silloin, ja tekniikka tuntui kehittymättömältä. Hassua muistella aikaa, jolloin mm. järisyttävän kokoisia matkapuhelimia ei ollut kuin harvalla. Siinä kirjan plussat. Lopun aikaa lukija sai jännittää kuka murhaaja loppuen lopuksi olikaan, vaihtoehtoina pyöriteltiin muutamaa mieshenkilöä.

Kirjan luin välipalana ja nyt viimeinkin pääsen varauskirjojen kimppuun.