Murharyhmäetsivä Carl Morck oli yksi Kööpenhaminan parhaista poliiseista, kunnes sai osuman luodista tehtävässä, jossa läheinen kollega kuoli ja toinen haavoittui. Itsesyytösten kanssa painiva Morck kärsii motivaation puutteesta, ja kollegat alkavat saada hänestä tarpeekseen. Morck nimitetään uuden Osasto Q:n johtajaksi, tehtävänään selvittää vanhoja rikoksia poliisilaitoksen kellariin sysätyssä toimistossa. Avustajakseen hän saa omalaatuisen mutta erittäin innokkaan Hafez el-Assadfin.
Ensimmäinen selvitettävä tapaus on viisi vuotta sitten jäljettömiin kadonnut poliitikko, nuori ja kaunis Merete Lynggaard. Hänen katoamistaan on vuosien mittaan epäilty milloin murhaksi, milloin itsemurhaksi tai tahalliseksi katoamiseksi, mutta Morck saa pian huomata totuuden olevan taruakin ihmeellisempää...
Adler-Olsen on luonut taitavasti kudotun, huippujännittävän tarinan, jossa on vakuuttavia henkilöhahmoja, kirpeää yhteiskuntakritiikkiä ja mustaa huumoria.
***
Olen sitä mieltä, että niin vaatteet, kahvi, kuin huumorikin ovat parasta mustana. Niin se vain on, että dekkareista löytyy sitä aidointa mustaa huumoria, eikä vähiten synkistä taustoista johtuen. Tässäkin tarinassa juoni oli aivan hirveä, mutta onnistuneita laukauksia ja toteamuksia kirjailija oli saanut sivuille kiitettävästi siroteltua.
No niin, kyseessä on siis jälleen uusi pohjoismainen dekkarisarja, osasto Q:n avausjakso. En enää muista mitä kautta kirjan bongasin, mutta läheltä piti, etten sitä päässyt missaamaan. Onneksi näin ei käynyt, sillä kerronta tuntui alusta saakka todella mukaansatempaavalta, varsinkin, kun on tullut luetuksi viime aikoina hitaammin eteneviä romaaneja.
Päähenkilö Carlista en pitänyt ollenkaan. Verraten vaikkapa Michael Hjorthin Sebastian Bergmaniin (Mies joka ei ollut murhaaja), joka myös oli samantapainen välinpitämätön, sovinistisuuteen kalleellaan oleva yrmy, Carlista ei paljastunut missään vaiheessa juuri mitään inhimillisiä piirteitä. Sebastian nostatti myös inhoa teoksen alkupuolella, mutta lopulta hänestä oli pakko pitää. Vähän. Sen sijaan Carlin avustaja Hafez toi teokseen sympaattisen ja hauskan hahmon, jonka voimalla päähenkilöäkin jaksoi.
Käteen jäi vakuuttava sarja, jonka seuraavaa osaa jään "kieli pitkällä" odottamaan. Jännärifriikit, teille tämä on nannaa!
Ihanaa! Kädet suorastaan syyhyävät ja olen ihan täpinöissäni, nyt en malta odottaa, että saan tuon käsiini. Ja on tämä fiilis muutenkin niin ihana: jo pelkkä hyvän odottaminen tuntuu hyvältä. Kun tietää että jotain hyvää luettavaa on tulossa, vaikka sitten joutuisikin odottamaan pitkään.
VastaaPoistaRoz, itse olen samanlainen, olen ihan täpinöissäni, kun on jokin hyvä kirja jota odottaa :) Ja mikä pettymys se onkaan, jos monien hyväksi kehuma teos ei teekään itseen mitään vaikutusta. En kuitenkaan usko, että Vangin kanssa sellaista varaa olisi :)
VastaaPoista