Elämykselliset Kirjamessut

(...vaiko sittenkin Eläimelliset Kirjamessut...?)

Hei! Soon nyt sellanen homma, että vuoden odotetuin tapahtuma oli ja meni. Masennukseen taipuva minäni voisi tässä kohdin todeta, että sama kai se on nyt vetäytyä muutamaksi kuukaudeksi talviunille, mutta sille puolelle ei (vielä) anneta valtaa. Muistellaan mennyttä viikonloppua, joka antoi ainakin itselleni enemmän kuin osasin odottaa. 

Osallistuin tänä vuonna toisen kerran Helsingin Kirjamessuille Pasilaan (jos joku ei messukeskuksen sijaintia tiedä), ja jo tutuksi tulleeseen tapaan hengailin ihanan kirjasiskoni Kristan kanssa. Perjantaina tosin kävimme pyörähtämässä paikan päällä kera mieheni & kolme pientä porsasta. Nuorin possuista käyttäytyi nimensä mukaisesti ja päätimmekin suoria kotiin siinä vaiheessa, kun itkupotkuraivari antoi ensi merkkejä tulostaan... Lauantaina sen sijaan pääsin messuilemaan ihan aikuisessa ja näin ollen toki paljon asiallisemmassa (tirsk) seurassa. 

Päivä alkoi kirjabloggaajille suunnatulla brunssilla (kiitos WSOY & Tammi), jossa saimme niin vatsan kuin kirjahyllynkin täytettä. Itse odotin eniten loistavan Riina Katajavuoren haastattelua, jossa hän kertoi yhdestä syksyn Kovimmista kirjasta, Wenla Männistöstä. Kiitos ihana Riina! Sinikka Nopola sen sijaan oli minulle aiemmin tuttu vain Risto Räppääjästä (joo, kirjailija mainitsikin, että ristoleimasta vaikea päästä eroon), mutta kiinnostuin valtavasti hänen teoksestaan Eilan, Rampen ja Likan parhaat. Siitä myöhemmin lisää. Myös Hulluruohoon tulen piakkoin palaamaan, koska teos vaikutti kirjailija Maritta Lintusen kertomana aivan mahtavalta. Jari Järvelän sympaattinen olemus puolestaan innosti lukemaan ainakin miehen dekkariteoksen Tyttö ja pommi, jonka Krista minulle ystävällisesti Joensuusta saakka kiikutti.

Tässä vaiheessa brunssilta oli lähdettävä, ja kipitimme Lukupiirin bloggaripäivystykseen, jossa tarkoitus oli antaa mahdollisille poikkeajille lukuvinkkejä. Valitettavasti jengi olikin kiinnostuneempia takana sijaitsevasta kirjahyllystä, jonka sai ostaa huimalla 15% alennuksella. No, ihan hieno hylly kieltämättä. Meille jäi aikaa juoruilla ja moikkailla ihania blogiystäviä. Erityisesti mieleen jäi Kuutar, jonka blogia olen fanittanut siitä saakka, kun harrastuksen löysin. Eli siitä on kauan.

Tällainen oli parkissa messukeskuksen sisäänkäynnin tuntumassa. Siri Kolu on tuttu "vain" PI:n ja IP:n kautta, mutta Me Rosvolat kiinnostaa kovasti!

Siinähän myö iloiset kirjatytöt

Kristaa on kiittäminen ihanasta iltapäivätuokiosta ihanan Elias Koskimiehen seurassa. Tätä sympaattista ja rohkeaa kirjailijaa kuunteli enemmän kuin mielellään, varsinkin kun sain lukaistua juuri ennen messuja miehen esikoisteoksen, Ihmepojan. Siinäpä jälleen teos, johon palataan tässä lähiaikoina. Kirja on omakohtainen tarina nuoren ja erilaisen pojan ehkä vaikeimmasta ajanjaksosta elämässä; teini-iästä.

Valitettavasti alkuperäisestä aikataulusuunnitelmasta jouduimme hiukan joustamaan ja Erik Axl Sundin haastattelu jäi (voih) kuulematta. Onni onnettomuudesta, törmäsimme tupakkapaikalla (!) kirjailijapariin, ja minä heille englannin/ruotsin sekoitusta solkkaamaan. Miten mukavia ja hauskoja tyyppejä! Mikä moka, että kamera jäi kassin pohjalle, kun sitä kipeästi olisi tarvittu! Sen verran keskustelustamme paljastettakoon, että seuraava kirjasarja tulee käsittelemään itsemurhia ja blackmetallia. Iloiset aiheet miehillä jatkossakin... Mutta voi, miten symppiksiä he olivatkaan!

"Onko se?", "No ei se oo", "Mutta näyttää kyllä", "Mee kysyyn". Joo on se. 

Tupakkapaikka osoittautui varsinaiseksi paratiisiksi, eräälläkin tupruttelukerralla törmäsimme jotenkin tutunnäköiseen mieheen. Jonkin aikaa jahkailtuamme uskaltauduimme kysymään tuollaiselta pitkätukalta mahtaako hän olla Marraksen kirjoittaja Sami Lopakka. Ja hänhän oli! Siinä sitten fanitytöt kuolat poskella solkkaamaan tällä kertaa ihan suomea. Hyvin tulimme juttuun ja samainen mies löytyi vielä baarin puoleltakin :) Lopakalta pukkaa myös toista kirjaa ja olen tietysti tästä onnessani. Marras kun on minulle Vuoden Kirja.

Sunnuntaina olin jälleen messukeskuksessa, tosin ihan vain pikavisiitillä. Juniori ei tykännyt äidin lauantaisista riennoista, mutta en malttanut olla karkaamatta vielä Marko Hautalaa kuuntelemaan. Tietenkään! Kuokkamummo on aivan mieletön teos! Sattuneesta syystä Hautalaa kuuntelinkin kaikkein keskittyneimmin, ehkä pahin messuadhd alkoi siinä vaiheessa jo hellittää.

Komea, Suomen Stephen Kingiksikin kutsuttu kauhukirjailija tutustutti meidät paikalla olijat kirjoitusprosessin saloihin. Vaiko paremminkin kauhun ytimeen? Puhetta oli mm. siitä, kuinka Hautala osaa tuudittaa lukijan turvallisuuden tunteeseen, siihen ettei mitään hirveää tulekaan tapahtumaan, kunnes... Kunnes! Väkivallalla mässäilyä kirjailija ei teoksissaan harrasta, Kuokkamummo pitääkin sisällään vain kaksi rajumpaa kohtausta, joista varsinkin toinen on erittäin ilkeä. Lähtökohdat moiselle mies nimesi mökkinaapurin viaksi...

Kuokkamummohan oli kirjailijan lapsuudessa urbaanilegenda, johon enemmän tai vähemmän tosissaan uskottiin. Hautalan mukaan moinen pelottelu ei modernina internet-aikakautena ole samalla tavalla mahdollista, kuin 80-luvulla keskisuomalaisessa, tyhjien kartanoiden täyttämässä taajamassa, jonne tarina on sijoitettu. Kuokkiksessa vilahtelee kirjailijalle tyypillisiä toistuvia teemoja, esimerkiksi kuu, josta mies kertoo nähneensä kammottavan painajaisen. Kuulemma ihmisen suurin osa unista tutkitusti onkin painajaisia... Kauhu ei siis tule Saksasta vaan sydämestä! Lainaus henkilöltä, jota en tähän hätään muista :) Mainittakoon vielä oma kuukammoni, jota olen aiemmin lähinnä häpeillyt. Huojentavaa, etten ole yksin pelkoineni. Ehkäpä taivaalla killottavaa hopea kolikkoa on syytäkin pelätä.

Joka tapauksessa ne kammottavimmat kirjojen kohtaukset vaativat kirjailijalta tiettyä mielialaa, "puolipsykoosia", jolla saadaan lukija pelkäämään aidosti. Ja siinä Hautala onkin onnistunut kaikissa teoksissaan. Niissä on jotain epätodellisen häiritsevää, omalla logiikallaan eteenpäin kulkevia tarinoita, jotka jäävät piinaamaan mieltä.

No niin. Joskos tämä minun messuraporttini olisi tässä. Nyt lähden lukemaan blogikollegoideni tunnelmia upeasta tapahtumasta. Ensi vuotta odotellessa! Ja sitä ennen tietysti luetaan. Todettakoon vielä, että kirjojen shoppailun jätin ystävieni harteille, mutta kiitos kustantamoiden ja Kristan, mukaani sain aivan mahtavan oloisia kirjoja!

Lukukaveri