Tuomas Kyrö; Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike tarjoaa hykerryttävän kokoelman taattua mielipahaa ja näkemyksiä tolkullisesta ruuasta. Ja elämästä.

"Kyllä en laske kaloreita, vaan perunoita!"

Mies osaa rakentaa taloja, mutta ei tehdä ruokaa. Ja kun emäntä on Kuusikodin vuodeosastolla, isäntä on nälässä.

On tartuttava kauhaan, kattilaan ja karjalanpaistiin. Etsittävä ohjeita ja harjoiteltava ruuanlaiton jaloa taitoa. Kirjaston valikoimasta löytyy Pankleesialaisia makuja ja Kasvissyöjän maailma, mutta missä on helppoja kotiruokaohjeita tarjoava kirja perunaan uskovalle miehelle?

Seuraa yrityksiä, erehdyksiä ja jäljittelemättömiä näkemyksiä siitä, mikä maailmassa ja ruokamaailmassa on väärin. Ja miten asioiden pitäisi olla, että ne olisivat oikein. Eikä koskaan ole liian myöhäistä oppia tekemään makkarasoppaa, jota vieraat haluavat toisenkin lautasellisen.

***

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun luonani ei käy koskaan kukaan. Vielä enemmän pahoitin mieleni, kun Kolehmainen koputti oveen ja sanoi tulevansa kylään. Kyllä pidetään etäisyydet. Alle metrin päähän ei tule kuin seitsemän ihmistä ja Tepon Jaakko, jos sen jossain tapaisi."

Mielensäpahoittaja on täällä taas tohkean totisena ja ehdottoman uskollisena mielipiteilleen.

Ihana, ihana kirja, joka tarjosi monet naurut ja herätti samalla ajatuksia. Kyllä voi arki ja tavallisuus olla aliarvostettua, ainakin lättähattujen mielestä.

Kyllä en ymmärrä miksei joku tätä kirjaa lukisi.