sunnuntaina, helmikuuta 10, 2013

Muriel Barbery; Siilin eleganssi


L´Elegance du hérisson 2006, Gummerus 2010 suom. Anna-Maija Viitanen, 374s.

Mutta tätä meidän maailmaamme ei ole tarkoitettu prinsessoille.

Tästä on kysymys Siilin eleganssissa. Prinsessoista, jotka eivät ylväinä kanna kruunujaan, vaan jotka menevät piiloon. Maailmalta ja omalta itseltään. Ulospäin he näyttävät varsin erilaisilta, suorastaan huomaamattomilta. Toinen on piilossa vaaleanpunasankaisten silmälasiensa takana, hiljainen, kaksitoistavuotias Paloma. Hän tekee muistiinpanoja läheisistään ja haaveilee itsemurhasta. Toinen taas piileskelee tylsämielisen ovenvartijan roolin takana, mutta älkäämme antako Renéen nyrpeän, paksun ulkomuodon hämätä. Hänen silmänsä voivat näyttää lasittuneilta, mutta kun katsoo tarkkaan, niiden takaa avautuu kokonainen maailma. Älkäämme väsykö Palomankaan kanssa, vaan tarjotkaamme hänelle palanen ymmärrystä.

Siilin eleganssi ei ole tarinavetoinen kirja. Siinä ei ole montaa juonenkäännettä eikä edes suuremmin dramatiikkaa. Mutta se on kuin suurennuslasi, joka on käännetty kirjan sivuilta kohti lukijaa itseään. Se tutkii, esittää kysymyksiä ja myös antaa vastauksia. On lukijan oma asia mitä mieltä näistä vastauksista on, tahtooko niihin tarttua vai jääkö vain ennemmin hämmästelijän paikalle. Katselemaan elämän pieniä iloja, arjen kukkasia joista voi löytyä ihmeellinen elämänvoima. Itse Ikuisuus.

En voi väittää rakastuneeni Siilin eleganssiin varauksetta. Itse asiassa koin kirjan alkupuolen hiukan raskassoutuisena. Siinä mielessä ymmärrän lukijoita, jotka eivät ole Barberyn eleganttiin kerrontaan ihastuneet. Kirjailijan ääni on perin ranskalainen, mutta se kehrää kuin kissa niille, jotka jaksavat tarpeeksi silittää. Vasta siinä vaiheessa, kun kirjan hyvyys, pelastaja astui mukaan kuvioihin japanilaisen Kakuro Ozun muodossa, aloin ymmärtää mistä kirjassa on kyse. Ja kun pääsin loppuun ja näin kuvion kokonaisena, tajusin Siilin eleganssin varsinaisen ytimen. Joku kirjoitti vasta jossain blogissa, että alkoi pitää kirjasta vasta sen luettuaan (tai jotain siihen suuntaan). Minulle kävi täsmälleen samoin Barberyn teoksen kanssa.

Ja nyt, kun romaanin kannet on painettu kiinni ja kirja soljahtanut paikkaansa sotkuisessa kirjahyllyssäni, tiedän, että se on kotinsa löytänyt.


Parhaita paloja ja ajatelmia kirjasta:



Olen lukenut suunnattomat määrät kirjoja...
Silti minä, kuten muutkaan itseoppineet, en voi olla varma, miten paljon olen ymmärtänyt lukemastani.

***

Ahdistuksen iskiessä minä hakeudun turvaan. Kauas ei tarvitse mennä: riittää kun siirryn kirjallisten muistojeni maailmaan. Sillä mikä soisikaan ylevämpää viihdytystä, virkistävämpää seuraa tai suloisemman hurmion kuin kirjallisuus?

***

Niinpä kesäsade joskus tekee sijansa meihin, niin kuin uusi sydän, joka lyö samassa tahdissa entisen kanssa.

***

Taide on elämää, mutta elämää eri rytmissä.

Ja lopulta...

Minä katson häntä.
Ja minä heittäydyn tummiin, syviin, kylmiin, ihaniin vesiin, joissa aikaa ei ole.


Toisaalla kirjan ovat lukeneet ainakin

Katri
Linnea
Leena Lumi
Amma
Sonja
Katja
Elma Ilona


***Ja jälleen edittiä pukkaa*** Meinasin unohtaa mainita! Kirjassa on niin keskeisessä asemassa rakennus, tämä eliittien asuttama hienostokerrostalo, että luettakoon Siilin eleganssi mukaan Kiinteistöhaasteeseen. Yhtä vaille mökki :)


19 kommenttia:

  1. Sinulla on hurja tahti kirjojen lukemisessa, en meinaa pysyä perässä! =D Käyn vain pikaisesti kurkkaamassa Siiliä; teos kiinnostaa minua suunnattomasti ja haluan lukea sen pian, mutta en halua tietää siitä kovinkaan paljoa etukäteen. Tulenpa lukemaan tarkemmin ajatuksiasi, kunhan olen kirjan lukenut. =D

    VastaaPoista
  2. Irene, mulla on jäänyt vähän... putki päälle :D Yritin olla kirjaa spoilaamatta, ja nyt odotan innolla miten tämä sulle aukenee!

    VastaaPoista
  3. Mukavaa, että lopulta pidit kirjasta. Olen itse huomannut pitäväni kuta kuinkin joka toisesta lukemastani ranskalaisesta. ;) Siilin eleganssiin rakastuin.

    VastaaPoista
  4. Katja, Uskottuni on minulle se paras ranskalainen kirja :) Olen lukenut viime aikoina niin vahvoja romaaneja, että Siili meinasi vähän jäädä jalkoihin. Hieno teos, kaiken kaikkiaan!

    VastaaPoista
  5. Annika, minulle tässä oli kaikki niin ihanaa ja miten paljon antavia sitaatteja.

    Tietenkin olisi halunnut toisenlaisen lopun...

    Onneksi lämpenit kuitenkin, kuin jälkihehkussa!

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, että kuitenkin pidit! Minusta on hassua, että valitan aina, jos teksti tuntuu vähänkin "vaikealta" tai on liian kimuranttia (mukamas...), mutta tämä kirja vei minua niin, että kielikin meni ongelmitta.

    Nyt sitten elokuva katsomaan!

    VastaaPoista
  7. Ihana ihana Siilin eleganssi! Sääli, että en saanut siitä tehtyä elokuvaa nauhalle, kun se jokunen päivä sitten tuli tv:stä.

    VastaaPoista
  8. Olen juuri lukemassa tätä kirjaa, joten tulen kurkkimaan postaustasi tarkemmin kunhan olen lukenut kirjan. Siilin eleganssi vaikuttaa näin alun perusteella aika rauhallisen temmon omaavalta kirjalta, joten voi olla, että minulla menee hetki tämän kanssa.. Luulin tätä ennakkoon nopeampilukuisaksi, katsotaan josko lukuvauhtini kiihtyy alun jälkeen. :)

    VastaaPoista
  9. Leena, nimenomaan toisenlainen loppu olisi kruunannut kaiken... Mutta upea teos näilläkin mausteilla ♥

    Katri, en ymmärrä miten elokuva on voitu toteuttaa, tässä kun on niin paljon päänsisäistä monologia. Ihan pakko katsoa :) Vaikeisiin lauseisiin minäkin olin väsyä, mutta pusersin puoliväkisin eteenpäin ja se kannatti!

    Tuulia, ai sinäkin olet tämän lukenut. Ihanaa! Elokuva on vuokrattava, kiinnostaa se sen verran paljon.

    Pihi nainen, minäkin kuvittelin harhaanjohtavasti, että tämä olisi nopealukuinen. Aloin jo epäillä omaa älyäni, kun tuntui, etten etene isosta ja väljästä fontista huolimatta yhtään. Kyllä se jossain vaiheessa lähtee vetämään, lupaan sen :)

    VastaaPoista
  10. Sitaattien perusteella tai ansiosta alkoi nyt kiinnostaa. En ole aiemmin tästä kiinnostunut ja taas jostain syystä, jota en osaa sen kummemmin eritellä.

    Kuvauksesi perusteella vaikuttaisi kyllä sellaiselta kirjalta, josta saattaisin pitää. Laitetaanpa siis Siili kuitenkin "jossain vaiheessa" -listalle.

    VastaaPoista
  11. Elegia, tällä pääsisit kyllä kätevästi mökkiin :D

    VastaaPoista
  12. Tosiaan, mökkiin olisi hyvä päästä ;D

    Luen muuten parhaillaan sitä Ruta Sepetyksen kirjaa, Harmaata valoa jonka bongasin blogistasi. Tykkäilen, jos noin voi sanoa sellaisesta kirjasta. :)

    VastaaPoista
  13. Jee, hienoa päästä lukemaan, mitä olet Harmaasta valosta mieltä! Näiden kanssa on aina vähän termit hukassa... Tykkääminen voi olla väärä sana mutta ymmärrän mitä ajat takaa :-D

    VastaaPoista
  14. Kiitos kirjaesittelystä, Annika!<3

    En ole lukenut, sorry..:)

    VastaaPoista
  15. Aili-mummo, kiitos itsellesi!♥ Ei näitä kaikkia ehdi.

    VastaaPoista
  16. Minäkin pidin Siilistä kovasti, sen ajoittaisesta vaikeudesta huolimatta. Hienoja ajatuksia tuli vastaan vähän väliä!

    Toisenlaisesta lopusta minäkin olisin pitänyt, mutta olisiko se ollut kuitenkin vähän tylsä? Tuskin olisi jättänyt samanlaista jälkimakua kuin nyt.

    VastaaPoista
  17. Ai sinäkin Villasukka olet Siilin lukenut! :)

    Hyvä pointti, jos loppu olisi ollut toinen, koko kirjan idea olisi ehkä keikahtanut päälaelleen... Mutta jotenkin vain Renéelle olisin onneakin suonut :)

    VastaaPoista
  18. Siilin eleganssi on muuten Ylen Areenalla katseltavissa vielä parin viikon ajan.
    Terveisin: Satunnainen googlettaja, joka aikoo lukea kirjan katsomansa oivallisen elokuvan jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, voi kiitos sinulle tiedosta!!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥