tiistaina, elokuuta 20, 2013

Jeffrey Eugenides; Naimapuuhia


The Marriage Plot 2011, suom. Arto Schroderus 2012, 607s. (kirjastosta)


Leonardin kanssa sujui niin hyvin, tunnelma oli niin lupaava - jopa sää suosi, sillä kun he olivat syöneet ja lähtivät kuppilasta kävelemään takaisin kampukselle, maaliskuun tihku pakotti heidät yhdessä Madeleinen teleskooppisateenvarjon alle - että hän koki samanlaisen tunteen kuin pikkutyttönä saadessaan leivonnaisen tai jälkiruokaa: onnea, joka oli niin täynnä tietoa omasta lyhytaikaisuudestaan, että hän oli ottanut pikkuriikkisiä puraisuja saadakseen näin tuulihatun tai éclairin riittämään mahdollisimman kauan.

Naimapuuhissa ovat menneet viime päiväni. Kröhm. Anteeksi.

Rakkaat lukijani, olen tullut lukeneeksi kirjan, jonka nimi aiheuttaa ainakin omassa kaksimielisessä mielessäni naurahduksia. Jeffrey Eugenides, mies Virgin Suicides (lukematta, elokuvaversio nähty) ja Middlesex (täysin missattu) -teosten takana kertoo tässä tuoreimmassa romaanissaan nuoruuden huikeasta palosta. Naimapuuhia on sekä samanaikaisesti mielettömän hauska, ja kuitenkin riipivän vakava. Sairastaahan kolmiodraaman Leonard kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sen pahinta muotoa.

Meillä on siis kolme about parikymppistä opiskelijaa, suloinen Madeleine, johon kaksi nuorta miestä ovat rakastuneet. Hengellisyydestä apua hakeva Mitchell, jonka elämän johtotähti Madeleine on ollut jo vuosia (Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.) Nainen itse taas rakastaa komeaa, ja muidenkin naisten suosiota nauttivaa Leonardia. Teoksen alussa pari on juuri eronnut, mutta tokihan he taas yhteen päätyvät.

Leonardin taudista johtuen Madeleine kokee joutuvansa kuitenkin, kauhukseen, omaishoitajan rooliin. Toisaalla houkuttelee normaali, kevyt opiskelijaelämä, toisaalla kaukana Intiassa matkaava Mitchell. Ja sydän kuitenkin niin kiinni Leonardissa, että kipeää tekee.

"Elän onnellisia päiviä, jollaisia vain taivas voi tarjota autuailleen; ja kävi minun sitten miten kävi, koskaan en ainakaan voi väittää, etten olisi saanut nauttia elämän iloista, elämän puhtaimmista iloista!"

 Miten sitten lopulta käy? Kuka saa kenet, kyselee kansilärpäke. Onko 1800-luvun suurten romaanien rakkautta enää olemassa?

Naimapuuhia vastaa siihen omalla tyylillään. Nasevasti, hauskasti, viettelevästi. Tarinassa kirjallisuudella on suuri merkityksensä, ja siinä sitten, opiskeluiden ohessa nämä nuoret oppivat karun kauniilla tavoilla mitkä ovat elämän lait. Sanojen ja tekstien taakse voi rakentaa pesän, paeta turvaan, mutta jossain vaiheessa pää on otettava pois pensaasta. Onhan se kivuliasta. Onhan se karua, mutta se on elämää.

Vaikka kaikki kolme henkilöä tavallaan pääsivät iholleni, Leonardista muodostui se kaikkein läheisin. Eugenides kuvaa pelottavan tarkasti mielen mustuutta ja sitä, kuinka hiipivä hulluus saa pikku hiljaa vallan. Kuinka rankkaa rakkaan sairastaminen on myös läheisille. Varsinkin heille. Jäädäkö sitten vaiko pysyä? Uhratako oma onni toisen edestä?

Ei Naimapuuhia lopulta mikään ilottelupaketti ollut, vaan aika pysäyttävä kirja. Suosittelen, paksuudesta huolimatta!

Toisaalla kirjan ovat lukeneet ainakin
Minna Jaakkola
Susa
Erja
Minna
Sanna 
Morre 
Sara


***

"Masennuksesta ei voi päästä irti niinku aineista. Masennus on ku mustelma joka pysyy. Mustelma mielessä. Pitää varoo ettei koske kipeeseen kohtaan. Mut siellä se vaan on. Ei mulla muuta. Kiitos että kuuntelitte. Peace."


27 kommenttia:

  1. Naimapuuhia ei täysin osunut minun makuuni, mutta pakko sanoa, että juuri tuo masennuksen kuvaaminen on todella tarkkaa ja onnistunutta. Siitä ei kuitenkaan tullut mikään tirkistelijäolo eikä sillä mässäilty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morre, lisäsin sut linkkilistaan ja kävin lukemassa. Juu, melko samoilla linjoilla. Ne Mitchell -kohdat olivat vähän tylsiä, mutta Leonard... Ai että!

      Poista
  2. Minäkin pidin tästä todella paljon. Mielenterveydestä kertovat kirjat kiinnostavat aina, vaikka kipeää ne tekevätkin. Voin suositella myös noita muita Eugenideen kirjoja. Ainakin Middlesexin haluaisin lukea uudelleen, sillä siitä ensimmäisestä lukukerrasta on jo vaikka kuinka monta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, kiitos vinkistä! Mua kiinnostaa myös VS, siitä on niin kauan, kun olen tuon mahtavan leffan nähnyt, joten kirjaversio toimisi varmasti. Ilmeisesti Middlesexissä vähän saman tapainen aihe kuin tässä?

      Poista
    2. En muista, onko Middlesexissä mielenterveysongelmia. Päähenkilöhän on hermafrodiitti, joten aika paljon noita sukupuoleen liittyviä kysymyksiä kirjassa taidettiin pohtia (?). Mielikuvani ovat hieman hämärät, koska kirjan lukemisesta on vajaa kymmenen vuotta ja lähinnä muistan, että kirjasta pidin.

      Poista
    3. No, kuulostaa joka tapauksessa kiinnostavalta! Ja muistaakseni ei aivan näin paksukaan kirja taida olla.

      Poista
    4. Toivottavasti uskallat lukea Middlesexin vielä tämän paljastuksen jälkeen. ;) Se on vielä paksumpi, suomeksi lähes 800-sivuinen järkäle.

      Poista
    5. Ops, no siinäpä vasta järkäle!! Ehkä jossain vaiheessa uskaltaudun... ;)

      Poista
  3. Mulla oli Naimapuuhia Kööpenhaminassa (olen siis minäkin näitä blogissani esitellyt ;)) ja pidin kirjasta paljon. Todellakin nokkela, koskettava - ja sivistävä!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kaikkea tuota! Oikein mieluisa lukupaketti :)

      <3

      Poista
    2. Minä en tiedä, miksi, mutta vaisto sanoo, että tämä ei ole minun kirjani. Ei kyllä ollut Iloiset hautajaisetkaan;)

      Poista
  4. Eugenides vielä täysin korkkaamatta. Kirjan paksuus vähän jänskättää (krooninen ongelmani) mutta taidan silti uskaltautua. Kirja kiinnostaa kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin aina vähän pelottaa nämä paksut... Mutta hienosti lähti teos vetämään alkumetreiltä asti. Anna mennä vain :)

      Poista
  5. Katjan tavoin minullakin oli Naimapuuhia ulkomailla, mutta minä paneuduin (!) niihin puolestani Skotlannin nummilla. :D Minäkin ihastuin, kovasti! Eugenides on taitava.

    Ja tosiaan, sitä Yhdyntää suosittelen sinulle sitten loogiseksi jatkoksi. (t. se Sahlbergiin kertaheitolla rakastunut)
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kommentoida (järjenvastaisesti) itselleni: kuulostan aivan seksihullulta! :D Noh, mitäs näistä!

      Poista
    2. Hah, hah! Unohtamatta Pientä Potenssipuotia :D

      Ihana sä olet <3

      Ja Yhdyntä, kyllä, kiinnostaa kovasti :D

      Poista
  6. Tätä kirjaa olen miettinyt, että lukisiko vaiko ei; nyt luulen, että luen kyllä, kun tulee sopivasti vastaan jossain vaiheessa. Ja hei, eihän tämä ole edes vielä paksu kirja! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, krhöm, riippuu tietysti mihin vertaa... Pituus ja paksuus...

      (Hyi minua, tänään tällä tuulella :D)

      Poista
  7. Ainakin kirjan kansi on värikäs ja viettelevä:)

    Kiitos postauksesta, Annika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Oikein suositeltavaa luettavaa tämä :)

      Poista
  8. Vieläkin muistan kirjan tunnelman viime vuodelta. Ihana postaus. Mitchell tuli minulle läheisimmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, huomaan nyt, että linkkiluetteloni on ihan puutteellinen. Korjailen sitä myöhemmin :) Olihan Mitchellkin niin sympaattinen!

      Poista
  9. Minäkin muistan tästä tunnelmia ja kohtauksia. Hieno kirja, kiva että luit ja pidit! :)

    VastaaPoista
  10. Minulla on sellainen etiäinen, että tulen pitämään tästä! :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥