maanantaina, joulukuuta 17, 2012

Douglas Preston & Lincoln Child; Veljensä vartija


Dance of Death, Gummerus 2012, 620s.

"Pendergast?" Hän sanoi epäuskoisena.
Mies nyökkäsi. Sitten hän katsoi taustapeiliin ja tutkaili takana ajavia autoja.
Smithbackin ahdistuksentunne alkoi hitaasti hellittää, ja tilalle tuli hämmentyneisyys. Pendergast, Smithback mietti. Voi ei. Aina kun näen hänet, tiedossa on joitain ikävää.
"Huhut eivät siis pitäneet paikkaansa", hän sanoi.
"Tarkoitatko niitä, joiden mukaan olisin kuollut? Silkkaa roskaa."

Viimeisin Pendergast, Tulikivi, jäi sen verran jännittävään kohtaan, että olihan minun "velitrilogian" toinenkin osa luettava. Jo edellisessä osassa taistelutantereelle pelmahti salaperäisen Penergastin vielä salaperäisempi veli. Pirullisen ovela, häiriintynyt ja huippuälykäs, kuten takakansi velipoikaa valoittaa. Tulikivessä tämä Diogenes tosin vain käväisi näyttäytymässä, ja antamassa vihjeitä aikeistaan tehdä täydellinen rikos. Hän peräti pelasti veljensä varmalta kuolemalta vain saadakseen leikkiä hänen kanssaan kissaa ja hiirtä. Diogenes kun vihaa veljeään yli kaiken. Mistä moinen raivo kumpuaa? Sairaasta mielestä vai löytyykö vastaus veljesten, jälleen kerran, salaperäisestä menneisyydestä?

Teoksen alussa D´Agosta luulee ystävänsä kuolleen, mutta Pendergastin viimeistä toivetta, Diogenesin kukistamista, toimelias ja hiukan painoaankin pudottanut komisario ryhtyy täyttämään. Ja vaikeuksiahan siitä seuraa, kuinkas muuten.

Olen viihtynyt mainiosti sarjan aiemmin suomennettujen osien parissa, mutta tällä kertaa jo aloitus oli totuttuun verrattuna laimeampi. Siinä vaiheessa kun Pendergast "nousee kuolleista" ja ilmestyy taas mukaan kuvioihin, mielenkiintoni  varsinaisesti heräsi. Tästä voimme päätellä, että sarjan teho nojaa pitkälti omalaatuiseen, hiukan yli-inhimilliseen, charmikkaaseen FBI-agenttiin. Velitrilogiassa on kuitenkin puutteensa. Mahtavat historialliset yksityiskohdat, joita aiempiin kirjoihin oli siroteltu, on tässä jätetty lähes kokonaan pois. Sonjan tavoin minäkin viihdyin Prestonin & Childin takuuvarmassa kyydissä, mutta ärsyynnyin jatkuvaan alleviivaamiseen Diogenesin pahuudesta. Siis kertakaikkiaan paha tyyppi. Ja sitten se kammottava rikos... onkin aika tavanomainen. Teos jää kyllä erittäin pahasti kesken, joten toivoa sopii, että trilogian viimeinen osa yllättää meidät kaikki. Pakko sekin on lukea, vaikkei Veljensä vartija ylettänyt ihan sille tasolle, jota siltä odotin.

Pendergast-sarjaa saa muuten haeskella blogeista suurennuslasin kanssa. Blogistaniassa jännärit ovat muutenkin vähän eksoottisempi genre, näin olen havainnut, mutta dekkareiden lukijoitakin löytyy. Teille sarjaa lämmöllä suosittelen!

9 kommenttia:

  1. Totta, blogimaailmassa vähemmän dekkareita luetaan. Minä kiinnostuin tästä sarjasta kovasti, ehkä ensi vuonna voisin lukea :).

    VastaaPoista
  2. Tuulia, ihana kuulla! Koen olevani hiukan "poikkeava", kun luen niin paljon jännäreitä, mutta kukin tyylillään ;) Kokeile ihmeessä! Ne, jotka ovat uskaltautuneet sarjan matkaan, ovat tainneet tykästyä.

    VastaaPoista
  3. Tuulia ja Annika, just aamulla teille kerroin Aarteemme kallis -kirjasta ja nyt siis tästä aiheesta;-)

    Minä luen paljon dekkareita!

    Ehkä luen sitten jotenkin perinteisempiä, kuten Åsa Larssonia tms. Toimintadekkareista en pidä ollenkaan ja tämä postaamasi, Annika, kuulostaa minulle oudolta....Liian ufoa vai mitä? En tiedä...

    VastaaPoista
  4. PS. Arvaa, miten odotan, mitä sanot Poltetuista varjoista ja etenkin Kirjan kansasta!

    VastaaPoista
  5. Leena, sie olet myös "poikkeus" hyvällä tavalla, kun luet paljon dekkareita :) Sulle en välttämättä sarjaa suosittelis. Tiedän sun luettavien määrän, ja vaikka nämä hyviä ovat, ovat ne myös melkoisia paksukaisia.

    Kirjan kansa on puolivälissä, etenen tarkoituksella (kuten myös olosuhteiden pakosta) hitaasti... En sano vielä mitään ;) Poltetut varjot saan vielä tämän vuoden puolella luettua.

    VastaaPoista
  6. Kaikella rakkaudella Pendergastia kohtaan, mutta veljen päärikos oli tosiaan aika surkuhupaisa. Ehkä jotain parempaa on luvassa trilogian viimeisessä osassa...

    VastaaPoista
  7. Sonja, luotetaan siihen, että pahempaa on luvassa :D Tai sitten sedillä on todella veto pois. Kunpa Pendergastin holhokkitytön taustaa vähän valotettaisi. Aina vain viitataan tytön menneisyyteen, mutta ilmeisesti hänen tarina on jossain niissä ei-suomennetuissa osissa.

    VastaaPoista
  8. Totta, holhokkityttö kun kyllä tällä hetkellä mielenkiintoisin hahmo sarjassa. Kerron heti, jos Relic-kirjassa kurkistetaan hänen menneisyyteensä!:) Ihanaa joulunaikaa sinulle, Annika!

    VastaaPoista
  9. Sonja, kerro ihmeessä! Mun kärsivällisyys/keskittymiskyky ei riitä englanninkielisten kirjojen lukemiseen. Toivottavasti holhokin tarina vielä aukeaa :)

    Erittäin ihanaa Joulunaikaa sullekin!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥