SusuPetal; Goottiemon kauhujen lipas

2012 SusuPetal, BoD - Books on Demand

Kill your darlings or yourself

Monilahjakkuus, ihastuttava SusuPetal on ehtinyt julkaista Pellen muotokuva -nimisen teoksen sillä välin, kun minä olen pihdannut tätä teosta. Ohkainen romaani uhkasi kadota lihavien uutuuskirjojen lomaan kirjahyllyni alati vallitsevassa kaaoksessa... Sieltä sen kuitenkin pelastin, ja avasin Goottiemon kauhujen lippaan.

Minun oli aika uudistua, minun piti syntyä reippaaksi, aikaansaavaksi, tehokkaaksi, luovaksi ja, ja, ja... no minun piti olla vain ihan erilainen kuin nykyään. 

Korviini oli kantautunut jo aiemmin huhu siitä, ettei kyseessä, nimestään huolimatta ole kauhukirja, vaan tarina aivan tavallisesta kotiäidistä. Äidistä, joka on väsynyt turruttavaan tavallisuuteen, ja pakenee arkea kirjoittamiseen.

Kirjoittaminen... sitä tarvitsin kaksosten hoidon lomaan. Omaa aikaa sukeltaa täysin eri maailmaan, jossa ei ollut kakkavaippoja, ei uhmakohtauksia, ei karstaksi kuivunutta räkää poskilla. Kirjoitin kuumeisesti psykologisen jännärin, jossa tapahtui täydellinen murha. Käsikirjoitus ei sijoittunut mitenkään kilpailussa.
Ehkä se murha ei ollutkaan niin täydellinen.

Nyt kaksoset ovat kasvaneet ja hipovat jo aikuisuuden kynnystä. Kirjailijamme on selkänsä takia sairauseläkkeellä. Hän on jumittunut kotiin, pieniin ympyröihin ja vaatimattomaan elämään. Tähän elämään on kuitenkin tulossa varsinainen muutos. Pitkään ristipistotöitä ja kirjoittamista harrastanut Kirjailija on huomattu Trooppisen Hillan -kustantamossa, josta tarjotaan sopimusta. Taviksesta tuleekin Ihan Oikea Kirjailija. Ja kuten meille pieniin ympyröihin tottuneille yleensä käy, myös Kirjailijalle iskee kauhu muutoksen edessä. Kirja tullaan oikeasti julkaisemaan! Se saa julkisuutta ja huomiota ja voi millaista teksti onkaan...

Kotonani vallitseva kaaos kertoi yleensä rautaisista hermoistani

mutta nyt ovat Goottiemon hermot pettämässä.

SusuPetal on loihtinut tarinan Kirjoittamisesta isolla K:lla. Millaista tekstin työstäminen on, millaisissa paineissa kirjailija joutuu elämään. Tekstin myötä kirjailija antaa aina jotain syvältä itsestään. Pelko vastaanotosta on kouriintuntuva. Vaikken minä ole kirjailija ja lapsenikin ovat vielä Kaksosiin verrattuna kakaroita, saatoin samaistua Kirjailijaan aivan täysillä. Teos on itseironinen ja hauska ja se jättää lukijalle hymyn huulille. Kirjojen suurkuluttajana minun oli valaisevaa päästä kurkistamaan kirjalijan pääkopan sisälle. Kirjoittaminen on täyttä työtä, verta, hikeä, kyyneliä. Editoimisesta nyt puhumattakaan.

Jälleen kerran olen vakuuttunut Susun kirjoittajan lahjoista. Hän kirjoittaa nokkelan viihdyttävästi aivan tavallisista ihmisistä, tavallisesta arjesta suloisen inhimillisesti. Ja täysin vailla pelkoa.

Teoksen on lukenut ainakin Kirjavinkkien Irja ja Mainoskatkon Elegia

Lähdin etsimään vessaa rakkoani ja peiliä rucolan poistoa varten. Olin vahvasti käytännön ihminen, elintoimintojen piti olla vakaat. Se antoi turvallisuutta arkeen.


Ps. Muistattehan te, jotka lasten- ja nuortenkirjallisuutta luette, osallistua Saran Kirjat -blogin emännöimään kisaan. Valitettavasti itse olen lukenut sen verran vähän tänä vuonna lanua (uskomatonta sinänsä, minullahan on kolme pientä lasta...), etten pääse skabaan mukaan. Ensi vuonna on terästäydyttävä