Noruwei no mori 1987, suomennos Jay Rubinin englanninkielisestä käännöksestä Norwegian wood 2000. Tammi 2012, 436s.
"Kyllä minä tiedän sen, että elämä alkaa rullata, kun ottaa rennommin. Mutta mitä järkeä on kertoa se minulle? Minä hajoaisin, jos ottaisin nyt rennommin. Ymmärrätkö? Olen aina elänyt näin, enkä osaa enää muuttaa tapojani. Jos ottaisin vähänkin rennommin, kadottaisin itseni."
Kuten kirjan liepeestä käy ilmi, Guardian-lehti on valinnut Haruki Murakamin Norwegian woodin listalle kirjoista, jotka jokaisen pitäisi lukea. Blogisauhujakin teos on jonkin verran niittänyt. En tiedä, itse suhtaudun aina nuivasti romanttisiin romaaneihin. Kuitenkin Kartanpiirtäjä ja Senor Peregrino elvyttivät minussa jo kuolon korahduksissa vääntelehtivän romantikon. Ja silloinhan on taottava kun rauta on kuumaa, joten ei muuta kuin uutta love storya putkeen.
Beatlesin biisistä nimensä saanut kirja vie erään keski-ikää hipovan miehen muisteloihin. Aina Norwegian woodin kuullessaan hän palaa muistoissaan opiskeluvuosiin Tokiossa. Silloin Torua pyörittivät kaksi hyvin erilaista nuorta naista. Vaiko ehkä sitten kolme... Pohjimmiltaan näissä naisissa saattoi olla enemmän samaa, kuin ensitapaamisella uskoisi. Naoko on hauraan enkelin stereotypia. Hän seurusteli aiemmin Torun parhaan ystävän, Kizukin kanssa. Kunnes Kizuki tappoi itsensä. Tragedia yhdisti Torua ja Naokoa, mutta voisiko uusi, turvallinen rakkaus korvata Kizukia? Olin aistivinani julmuutta Naokon näennäisen hauraan pinnan alla... Toki nuorena kuuluukin olla hiukan pihalla. Mielipiteissään säälimättömyyden rajoille saakka ehdoton.
Naokon päädyttyä eräänlaiseen hoitolaitokseen hämmentynyt, yksinäinen Toru tutustui paremmin opiskelutoveriinsa Midoriin. Midorillakin oli taustalla omat traumansa ja vain Torun kaltainen herttaisesti pihalla oleva nuori mies kykeni olemaan huomaamatta Midorin ihastusta. Kumman naisista Toru lopulta valitsi, ei ehkä kuitenkaan ollut romaanin punainen lanka. Enemmänkin teos on minusta tuokio kuva kipeästä nuoruudesta, jossa varma on epävarmaa.
Tavallisesti nuoret naiset eivät yleensä välitä siitä, onko jokin reilua vai ei. He miettivät vain sitä, mikä on kaunista tai tekee heidät onnelliseksi. "Reilu" on ennen kaikkea miesten sana, mutta nyt tuntuu siltä että se sopii minullekin mainiosti. Koska kauneudesta ja onnellisuudesta on tullut minulle kovin vaikeita ja monimutkaisia kysymyksiä, arvioin kai nykyään asioita toisenlaisten mittapuiden mukaan - esimerkiksi sen perusteella, mikä on reilua tai rehellistä tai yleisesti totta. (kirjoittaa Naoko)
Tuskaisen Naokon vastapainoksi Murakami on onneksi loihtinut Midorin, joka tuo tarinaan huumorin pilkahduksia. Midori on hauska, seksikäs, hulluna Toruun, mutta Torun sydän kuuluu Naokolle. Kipuilusta huolimatta Norwegian wood ei ole synkeä teos, kaikkea muuta! Se on räväkkä, melankolisella tyylillä hauska, uskomattoman taidokas. Kirjaa luki ahmimalla enkä usko aivan heti tätä kolmikkoa unohtavani. Ehkä minäkin muistan aina Beatlesin biisin kuullessani Tokioon sijoittuvan rakkausdraaman. Varmaa on ainakin, että kirjan perusteella minusta tuli Haruki Murakami -fani. Jään odottamaan keväällä suomeksi julkaistavaa teosta nimeltä 1Q84.
Mitä sille romantikkoparalle sitten tapahtui? Se elää, hengittää, voi hyvin. Kiitos Norwegian woodille.
"Miksi sinä pidät aina sellaisista - tai siis tällaisista ihmisistä? Tällaisista kaheleista, jotka ovat hukkumaisillaan. Niin kuin minä ja Kizuki ja Reiko. Mikset voi pitää normaaleista ihmisistä?"
"En minä näe teitä kummallisina", sanoin mietittyäni hetken. "En pidä sinua, Kizukia tai Reikoa mitenkään kaheleina. Ne joita minä pidän kaheleina kulkevat vapaina."
Teoksen ovat lukeneet ainakin
Katja/Lumiomena
Sara
Tessa
Peikkoneito
Jami
Sanna
"En tiedä, itse suhtaudun aina nuivasti romanttisiin romaaneihin. Kuitenkin Kartanpiirtäjä ja Senor Peregrino elvyttivät minussa jo kuolon korahduksissa vääntelehtivän romantikon. Ja silloinhan on taottava kun rauta on kuumaa, joten ei muuta kuin uutta love storya putkeen."
VastaaPoista:D
Minulla on tämä lukulistalla! Ja luen muuten tällä hetkellä Senor Peregrinoa ;)
Katri, onpas kiinnostavaa kuulla mitä tulet Peregrinosta pitämään :)
VastaaPoistaMulla on ollut Murakami pitkään jossain takaraivossa kummittelemassa. Nyt kun syksyn uutuuskirjat on luettu alta pois ja kevääseen on vielä (hetki) aikaa, ehtii lueskella näitä "rästiin" jääneitä.
Tämä on ihana kirja, siitä tuli ihan yksi kaikkien aikojen suosikeistani ja tulee ehdottomasti olemaan korkealla kun laitan vuoden parhaat kirjat paremmuusjärjestykseen. Kiva kun luit ja tykkäsitkin vielä!:)
VastaaPoistaSanna, lisäsin sut linkkiluetteloon! Ehdottomasti tämä menee vuoden top 10:iin :)
VastaaPoistaIhanaa että romantikkosi selvisi hengissä! Minä rakastan romanttisia kirjoja, kunhan ne eivät mene ihan viihteeksi... Norwegian wood on tasaisen varmasti kavunnut lukulistallani ylemmäs, koko ajan kasvaa nälkä lukea se vihdoin ja viimein.
VastaaPoistaAnnika K, kiitos kiinnostavasta kirjaesittelystä!<3 Olisi niin hauskaa lukea tämäkin kirja..;)))
VastaaPoistaOikein mukavaa viikon jatkoa sinulle, Annika1<3333
Elma Ilona; vaikka olen olevinani niin "epäromanttinen", nyt näyttäisi siltä, että juuri nämä romanttiset menevät vuoden top 10-listalleni. Mitä se sitten minusta kertookaan :)
VastaaPoistaLue lue tämä, et tule pettymään!
Aili-mummo, lue sinäkin! Kirja jättää surumielisen, mutta ehdottomasti hyvän olon.
Kaunista viikonloppua sinulle ♥
Romantiikkaan ja ihmissuhteisiin puhtaasti keskittyvät kirjat eivät oikein ole minunkaan juttuni, mutta Murakami pääsi todella yllättämään! En ole muita miehen teoksia lukenut, mutta tarkoitus olisi. 1Q84 sitten huhtikuussa jossei muuta :)
VastaaPoistaJami, tämä oli tosiaan ihana! Noissa muissa jo suomennetuissa Murakamin kirjoissa ei ole kovin kiinnostavalta vaikuttavat juonet (esim. Kafkan rannalla) tosin kirjailija on sen verran hyvä, että varmasti tarinat veisivät mukanaan, kun ensin ennakkoluuloista pääsisi :) Mutta tosiaan 1Q84 luetaan sitten viimeistään!
VastaaPoistaSputnik - rakastettuni ei tehnyt aikoinaan valtavaa vaikutusta tältä herralta, mutta tämän kirjan tarina voisi olla helpommin lähestyttävä. Nälkä siis kasvoi täälläkin tätä kirjaa kohtaan!
VastaaPoistaPihi nainen, minun mielenkiintoani Sputnik ei herättänyt, joten taidan jättää ihan reilusti väliin. Tuota 1Q84:ää on hehkutettu jo nyt sen verran, että uskoisin teoksen olevan aivan omaa luokkaansa! Sitä ennen suosittelen tätä :)
VastaaPoistaHmm. Jospa sitä tulevana vuonna saisi vihdoin viimein tutustuttua Murakamiin. Hyllyssä minua odottaa peräti kaksi herran kirjaa, ja muistakin hänen teoksistaan olen kuullut pelkkää hyvää.
VastaaPoistaSonja, liputan Murakamin puolesta! Mullekin hän oli kirjailija, johon olen halunnut tutustua jo pitkään. Ainakin tämän teoksen perusteella ihastuin konstailemattomaan mutta koukuttavaan kerrontaan.
VastaaPoistaAivan ihana kirja! Itsekin suhtaudun lähtökohtaisesti vähän nuivasti romanttisiin romaaneihin, sillä varsinaisia "viihderomaaneja" ei ole tullut luettua, ja täytyy tunnustaa, että olen aika ennakkoluuloinen niitä kohtaan. Norwegian Wood nyt ei tietenkään (onneksi) lukeudu siihen kategoriaan, kyllähän tätä ihan taiteena voi pitää :) Todella mieleenpainuva, koskettava, hauska ja helposti samastuttava romaani (ja Midori taisi olla minunkin suosikkihahmoni, Naoko nyt vaan on niin... no, aikamoinen klisee) :)
VastaaPoistaNanna, ei tämä todellakaan mitään "hömppää" ollut, kaukana siitä! Midori toi tarinaan mukavasti potkua ja loppuratkaisusta saattoi jotain päätellä... Naoko meni tosiaan kliseen puolelle eikä loppuen lopuksi niin kiltti tainnut ollakaan :)
VastaaPoistaMurakamia on kovasti kehuttu, mutta tämä on taas niitä kirjailijoita, joita kohtaan tunnen epämääräistä ennakkoluuloa. En taaskaan osaa eritellä paremmin.
VastaaPoistaTämä tosin alkoi nyt hieman kiinnostaa minua arviosi perusteella. Ehkä voisin kokeilla tällä kirjalla päästä eroon ennakkoluuloistani :-)
Elegia, se on jännä, mistä näitä ennakkoluuloja kumpuaa... Mulla myös! Tätä uskallan suositella, teos on sen verran fiksu, hauska, surullinen.
VastaaPoista