perjantaina, lokakuuta 04, 2013
Marko Kilpi; Kuolematon
Marko Kilpi ja Gummerus 2013, 303s. (arvostelukappale)
- Kaikki muuttuu. Kaikki särkyy. Kaikki loppuu, eikä mikään enää ala. (Elias)
Kuopiolaisen konstaapelin ja dokumenttiohjaajan Marko Kilven Kuolematon on tarina kuolemattomuudesta. Sen kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa variaatioissa. Kuolematon on tarina, joka jo syntyessään nimensä mukainen. Se on pimeä kuin helvetti mutta rohkea kuin ääni, joka ei pelkää lausua lausumattomia.
Marko Kilven uusin on yksi niistä teoksista, joita olen odottanut jo pitkään. Aina hänen viimeisimmästä, Elävien kirjoihin - romaanista saakka Kilpi on mielestäni kuulunut Suomen parhaisiin rikoskirjailijoihin. Edellä mainitun teoksen elokuvaversio, loistava 8-pallo vain kasvatti nälkää päästä taas käsiksi kirjailijan tuotantoon. Ja nyt kirja viimein saapui, tuoreena ja hirvittävänä ja palkitsi odotukseni kyyneliin saakka.
Nähtyäni 8-pallon en voinut olla kuvittelematta Eliasta Peteliukseksi ja Ollia Leppilammeksi. Samat ilahduttavan tutut poliisit ovat tälläkin kertaa päärooleissa.
Kaikki alkaa siitä, kun Olli ja Elias yrittävät estää erään narkin itsemurhan. Siinä onnistumatta. Heti käy ilmi, ettei kyse ole mistään tavallisesta huumejutusta, vaan taustalla häämöttää jotain vaarallisen pimeää. Myöhemmin kaksikko löytää samaisen henkilön, nyt jo vainajan rähjäisen asunnon pakastimesta jäätyneitä ruumiinosia. Mitä ihmettä? Juoni kääntyy aina vain sairaammaksi.
Entä miten kuviot liittyvät hyväksikäytettyyn pieneen poikaan... Vai liittyvätkö mitenkään?
- Haluisitko sinä olla joskus poliisi?
- En mä tiijä. Se on varmaan vaikeeta olla poliisi.
- Miksi?
- Koska kaikki tytöt haluaa mennä niitten kanssa naimisiin. En mä sellaista halua.
Varsinkin Olli ottaa tapauksen ihonsa alle. Jotain heräilee hänen alitajunnassaan, jotain natisevaa ja pelkoa herättävää. Aiemmin hyväksikäytettyjen lasten parissa työskennellyt Elias joutuu myös vanhat haamunsa kohtaamaan. Kuinka kukaan kykenee tekemään töitä hirviöiden parissa ilman, ettei muuttuisi siinä samalla itsekin? Ja vielä naurettavalla palkalla:
Poliisi ottaa vaikka peräruiskeen ilmaiseksi jos saa.
Toisaalta Kuolemattomissa myös hirviöt saavat oman äänensä. Mustavalkoisuus hapertuu harmaaksi...
Tänä syksynä ilmestyy näemmä niin runsaasti hyviä jännäreitä, että kirjabloggajaparalta meinaavat loppua sanat kesken. Kuolematon on kuitenkin niitä teoksia, jotka soisin jokaisen lukevan. Vaikka kirjassa on actionia, se erottuu perusjännäreistä inhmillisen ymmärtäväisyytensä takia, napakkaa huumoria unohtamatta. Mikä kirja!
***
- Mä en usko Jumalaan, Elias toteaa vakavana. - Mutta siitä mä olen varma, että sen lähemmäksi helvettiä ei voi päästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
En ole tätä lukenut, joten hieman paha sanoa mitään, mutta olen lukenut muutaman suomalaisen dekkarin mieskirjailijoilta ja niissä on aivan liikaa sekä toimintaa että poliisitalon elämää. Olen kokenut ne tylsäksi, mutta syy voi olla se, että tyttäremme edesmennyt kummisetä oli murhia tutkiva poliisi, jonka illallispöydän tarinoille mikään ei vedä vertoja. Etenkin, mitä tekivät hänen poseen laittamansa murhaajat, kun vapautuivat vankilasta ja ystäväperheellämme kolme lasta...silloin vielä pieniä.
VastaaPoistaVoitko ikinä kuvitella, minä pyrin poliisiin! Sen lisäksi tietty yliopistoon lukemaan historiaa yms., mutta en lähtenyt poliisikouluun, kun sain kuulla, että siihen aikaan naiset laitettiin paperihommiin ja lastensuojeluun. Vaikka todella, todella nyt tiedän tuon työn rankkuuden ja vaarallisuuden, niin jokin siinä vain kiehtoo, ehkä katson Siltaa sikälikin niin innokkaasti, että kaikki meillä ohjelmoituu Sillan lähetysaikojen mukaan;) Muista: Silta su TV1 klo 22!
♥♥♥
Oho, Leena, olet sinä aika mimmi! Poliisiksi? Mä itse asiassa haaveilen ammatista mutta ei tällä kropalla ja mielenlaadulla, ei, ei... ;-)
PoistaTässä teoksessa ei ammattia kuvailla niin yksityiskohtaisesti kuin aiemmissa. Psykologista ulottuvuutta enemmänkin.
Olen niin ulkona, koska en ole katsonut Siltaa. Ostan boxin, lupaan sen.
<3 <3 <3
Ihan varovasti vain kurkkailin tätä, koska itse juuri illalla aloitin kirjan. Alusta pidin ja olen kyllä melko varma, että pidän jatkostakin.
VastaaPoistaAmma, pidät kyllä, lupaan sen ;-)
PoistaIhana oli palata tähän kirjaan sinun kauttasi, ihana Annika. ♥♥ Hyvin olit kirjoittanut hienosta kirjasta, ja olit valinnut ihanan dialogin. Minullakin pisti silmään tuo kirjasta, niin kuin toisaalla sanoit niin kirjassa on myös huumoria kaiken sen pahuuden lisäksi. Onneksi. Kyllä Marko Kilpi on ykköskastia Suomen rikoskirjailijoissa. :)
VastaaPoistaItse olet Krista ihana <3 ja tämä teos myös, karmivalla tavalla... Elokuvaversio mahtaa olla myös huima, käsittääkseni sellainen tulossa.
PoistaDialogit kevensivät mukavasti tunnelmaa.
Minusta on tullut Kilpi-fani. Luin aluksi Elävien kirjoihin ja sitten Kadotetut ja jokin napsahti, tätä haluan lisää. Siispä Kuolematon on kirjaston varauslistalla. Kerrankin pääosassa on poliisi, joka ei ryyppää itseään kaatokänniin harva se päivä. Eliaksen roolihahmo on myös tosi mainio. Suosittelen Kilven dekkareita jännityksen ystäville.
VastaaPoistaMai, tässä päähenkilöt ovat aivan ihania. Jotenkin tutunoloisia ja sydämellisiä tyyppejä. Ei ihme, että olet Kilpi-fani. Minä myös.
PoistaEn olekkaan lukenut dekkareita pitkiin aikoihin ja Kilpi on siksi minulle tuntematon,
VastaaPoistaKuvaat kirjaa ja kirjailijaa niin kiinnostavasti, että tästä olisikin hyvä aloittaa:)
Hanne, Kuolematon katkaiskoon dekkarittoman kautesi :)
PoistaNo niin, nyt olen itsekin lukenut kirjan. Parasta Kilpeä, ehdottomasti. Nyt paketti alkaa olla sillä mallilla kasassa, että ei voi oikein muuta kuin ihailla. Ja teema on jälleen kerran tärkeä. Itse vältin tällä kertaa kyynelehtimisen, tarkastelin kirjaa enemmän kirjallisten ansioiden kuin itse asian kannalta. Siitä huolimatta, se jokin pimeä meni ihon alle.
VastaaPoistaAmma, no niinpä! Tässä tarina kulki tiivistetymmässä = toimivammassa muodossa kuin aiemmissa kirjoissa. Ihan parasta Kilpeä ja wow, odotellaan lisää :)
PoistaLupaan aktivoitua taas toisten blogien seuraajana, kunhan saan oman koneen. Sitten tulen arviosi lukemaan.
Kävinkin juuri jo Amman blogissa kommentoimassa, että tässäpä kirjailija, johon pitäisi ehkä kuitenkin tutustua, vaikka kotimainen jännityskirjallisuus tökkii jo ihan ajatuksen tasolla. Mutta enköhän päädy antamaan Markolle mahdollisuuden - joskus.
VastaaPoistaSonja, anna nyt ihmeessä Markolle mahdollisuus :) Tästä ei suomalainen rikoskirjallisuus parane...
Poista